Keskiviikkona oli luonnonihme taivaalla - aurinko. Ajattelin kävellä lahden poikki, mutta jo 2-3 metrin päässä jalka upposi nilkkaa myöten veteen. Jäipä jäälläkäveleminen :) Sen sijaan kävelin lumen peittämää laituria pitkin ja yhytin 2 miestä kairoineen.
On Wednesday was a natural wonder in the sky - the sun. I thought to walk across a bay, but after 2-3 meters away the foot sank ankle down to the water. I did't walk any more on ice :)
I walked the snowy pier and and I met two men.
Ahaa, ajattelin, saankin nyt sen pilkkikuvan. Mutta lähemmäksi päästyäni huomasin että he kaivavat lumesta avantoja. Kysyin hirmu viisaana, että verkkojako laskette/nostatte (kun oli niitä avantojakin rivissä).
They dug out the old holes in the ice.
Ehei, kuului vastaus, madesiimaa nostavat. Miehet oli aikaisemmin kairanneet avannot (siis ennen lumimyrräkkää) ja laskeneet madesiimanarut ja nyt rautalankakoukulla etsivät ja nostivat niitä. Kysyin kalastuslajin nimeä, kertoivat kutsuvan sitä "madekoukkukalastukseksi", parempaakaan nimeä eivät tälle olleet keksineet.
The men had previously fallen lines for catching burbot, and now they brought up the lines with wire hook. They called this fishing-type by named "burbot hook fishing"
Seurailin heidän mukanaan 4-5 avannon kaivamista ja mateen etsintää. Heillä oli selvä työjako; toinen kaivoi ja toinen etsi koukulla siimaa. Yhtäkään madetta ei löytynyt, ja kahdesta avannosta oli koko madesiimaa hävinnyt. Vielä totesivat, että jää on ihan haperoa, melkein seisovat pelkän lumen päällä :) Jätin miehet kaivamaan lisää vanhoja avantoja sekä madekalastamaan ja moikattuani jatkoin matkaa - nyt tosin rantatietä pitkin..
I looked with them 4-5 ice pool, but no burbot were found. And the men said that the ice is weak and loose, almost they are standing alone on top of snow :) I left them to fishing, and continued to my walking but now by the beach road.
SKES - Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura
