Tein kuvakirjan / I made a photo book

Olen niin ylpeä itsestäni - sain aikaseksi kuvakirjan (ja se on syy miksi olen ollut niin hiljaa täällä.)
Keskiviikkona keksin tehdä Espanjassa asuvalle sisarelleni kuvakirjan perheemme historiasta ja lapsuudestamme (hän on asunut siellä yli 40 vuotta). Oli vähän kiire saada se valmiiksi, jotta valmis kirja ehtisi tulla minulle parin viikon sisällä. Joten istuin kuin tatti koneen ääressä yli kolme pitkää päivää, mutta viime yönä se tuli valmiiksi ja on nyt tilattu Photoboxista. Mutta kun on innostunut, ei sitä laske tunteja.

Onneksi olin vuosia sitten scannannut kaikki isäni vanhat valokuvat kuin myös sisareni ja omat lapsuuskuvat, joten nyt oli "helppo" etsiä ja valita tarvittava materiaali. Mutta ne piti osittain stilisoida ja isontaa, eli kuvien käsittelyyn meni oma aika. Vanhat valokuvat on (ainakin meidän) usein epätarkkoja, mutta se loi oman pikantin lisäyksen ajankuvaan.

Aluksi kirjan piti olla 40-sivuinen, mutta se laajeni 70-sivuiseksi. Taitoin ensin kuvat taitto-ohjelmalla, siinä on helppo sijoittaa ja valita sivuaukeamat kokonaisuuksiksi ja se oli koko projektin aikaavievin osa. Tästä on nopea ladata kuvat Photoboxiin. Mutta tietenkään kaikki ei sujunut ihan jouhevasti, kun työn edetessä halusinkin esim. jonkun kuvan koko sivuiseksi ja sen koko ei riittänyt - ja ei kun taas editoimaan kuvaa.  

Klassinen "ongelma" tuli loppuvaiheessa, kun kuvat ei rittäneetkään, vaan piti etsiä uusia kuvia lisää. Myös tekstitys vei oman aikansa. Ja jos olisi ollut enemmän aikaa, pyörittäisin edelleenkin sivuja ja miettisin pitääkö jotain vielä  lisätä tai poistaa ym. Oma haaste oli tehdä omasta ja toisen siskon elämästä lapsenlapsineen lyhyet kokonaisuudet, joita laitoin yhteensä 8 sivua. Koko kirjassa on n. 230 kuvaa.

Isä ei ottanut kuvia samalla lailla arkielämästä kuin nykyisin otetaan. Vaikka asuimme tässä talossa 12 vuotta syntymästäni lähtien, löytyy vain yksi kuva lapsista Otavantien pihalla Lauttasaaressa, ja se on melko kehno. Mutta puolustaa paikkaansa historian muistelussa.

Ai niin - syy miksi minulla oli kiire tämän kirjan tekemisessä on se, että lähden kahden viikon kuluttua Madridiin kolmeksi viikoksi ja kirja tuntui hyvältä tuliaiselta. Mutta siitä myöhemmin enemmän.

-------
I'm so proud - I made a photo book (and that's the reason why I have not been here).
Last wednesday I started to make a photo book of history and childhood of our family to my sister who is living in Spain (she has lived there for more than 40 years). I had a little hurry, so I was sitting on my computer three long days. But now it is ready and is now ordered from Photobox. I was very excited to do this.
Fortunately, I had many years ago scanned all my father's old photos, as well as my sister's and my childhood pictures, so now it was "easy" to find and select the required material. Old photos are (at least ours) often inaccurate, but it created a piquant addition of our history.

Initially, the book was supposed to be 40 pages, but it was expanded to 70-page and there are about 230 photos. There are also some photos of my other sister's and my life with grandchildren (8 pages).

Oh yeah - the reason why I had to hurry to the conclusion of this book is that I'll travel after two weeks to Madrid for three weeks and it seems like a good appreciated gifts. But more about that later.



Nyt paistaa aurinko ja kaikki pölyt näkyy. Miten koti meneekään sekaiseksi, vaikka sitä istuu vaan koneen ääressä… heh. Nyt on siivottava ja lähdettävä ulos lenkille.

Now the sun is shining and all the dust is visible. I think I must to clean up my home and after that I'll go out for jogging.

Hyvää Juhannusta - Happy Midsummer

Ikivanhan kokkokuvan myötä toivotan kaikille

Hyvää ja iloista Juhannusta.

Happy Midsummer fest.

Kuva on otettu viime yönä, n.  01.00

Foto is taken last night at ab. 01.00

 - - -

Midsummer (on next weekend) is the white night and midnight sun.  The sun does not set at all.
In Midsummer almost everybody go to the summer cottage on the lake or on the sea. The cities are near empty.
Bonfire ('kokko' in finnish), sauna, grill and dances. (... also mosquitos ...) belongs to The Finnish Midsummer night  
People do all kind of spells and charms. Most of them are linked to ones love life. 

This video has been described in Seurasaari, museum island off Helsinki.

x

poniajelua

Eräs päivä lapsuudessani, poniajelua Korkeasaaressa (Helsingin eläintarha). Olimme useinkin siellä, Korkeasaari liittyy muistoissani hyvin vahvasti lapsuuteeni, mutta vain nämä kuvat on tallella,, ei edes yhtään eläinaitaus- tai jääkarhu- ja apinakuvaa ollut jäljellä ! Oli harvinaista herkkua kaupunkilaislapselle päästä kiesikyytiin, jota hevosenkaltainen eläin veti (itseasiassa, nyt kun katson kuvaa tarkemmin, en ole varma, onko tuo sittenkin aasi..:). Viehättävä ja jännittävä ajelu tämä on varmaan ollut. Ja rusetit päässä, tottakai, kuten tuolloin oli tapana.. :D. Kuvat ovat ehkä vuodelta 1954. (Nuo aikuiset kuvissa eivät ole minun vanhempiani.)

One day of my childhood, pony rides in the zoo in Helsinki. The photos are from about 1954..

x

Silloin ennen ... ja hieman tätä päivää..

Minulla on ollut pitkään paussia täältä blogistani, kaaos jatkuu ja jatkuu kotonani. Ikkunat on vaihdettu ja pesukin tehtiin viime perjantaina - ja siivous suoritettu (oli ihana tunne olla puhtaassa kotona kaiken hässäkän jälkeen). Mutta minun kotiremontti siirtyi erinäisestä tylsästä jutusta tuonnemmaksi, ainakin kuukauden päähän. Ja samaan aikaan on tehtävä duunia. Mä en kohta enää kestä!!

Koko talossa on vielä ikkunarempan jälkeisiä tekemisiä; ulkopaneleiden vaihtoa, rappujen ovien vaihdot, asuntojen tuuletusikkunoiden päälle laitetaan pimentävät ritilät - tylsä juttu, kun ei niitä ikkunoita kuitenkaan voi avata, kun ei niihin nainen edes yletä ja parvekkeen ovi on alapuolella.. mutta julkisivulautakunta haluaa että talon julkisivu on kuin ennenkin, pöh.. niinkuin se julkisivu juurikaan näkyy,  kun tuuletusikkunat avautuvat parvekkeelle ... tuleekohan tänä vuonna valmista.

Mutta menneestä ajasta laitan tähän iki-ihania vanhoja kuvia. Äitini ja isäni nuoruudesta. Monet kuvien nuorista oli isän ja äidin ystäviä, avoiduttuaan perheystävinä aina siihen asti kunnes kukin vuorollaan poistui tästä maailmasta. Vieläköhän syntyy yhtä kestäviä ystävyyssiteitä. Helsingissä lapsuutensa (isä) ja nuoruutensa (molemmat) saivat ystäviä muista helsinkiläisistä, jotka kukin jäivät paikkakunnalle työn mukaan. Nykyisin opiskelu- ja työpaikat vievät ihmisiä milloin minnekin, niin ystävät fyysisinä tapaamisina harvenevat ja vaihtuvat.

Äitini (ensimmäinen vaemmalla) ystävättärineen/työtovereineen  joskus 1930-luvun alkupuolella (ehkä 1933 ?) Helsingissä.. Nuo hatut ja käsineet - laukuista puhumattakaan -  tekivät nuorestakin aikuisen naisen.
My mother, first on the left, the picture was taken maybe1933.

Isäni nuorena poikana (17 v, toinen oikealla). Kallion kaupunginosan kasvatti kun oli, niin kuvakin on sieltä, oletan. Kuva vuodelta 1929. Nuo ihanat, pakolliset lippalakit.. !
My 17-year-old father, second from right. The picture is from 1929

x

Kettuturkki

Ensimmäinen vakituinen työpaikka 17-vuotiaana, alkupalkka oli 400 markkaa. Sitä tunsi olevansa rikas! Tuohon aikaan oli tapana maksaa kotiin ns. talous- ym rahaa, ja muistaakseni jouduin maksamaan 100-150 markkaa, loppu olisi ollut omaan käyttööni (mitä nyt osa meni asuntosäästötilille, kuten silloin oli myös tapana). Perheelliset, vanhemmat työkaverini, sanoivat, että minulla oli enempi rahaa henkilökohtaisiin menoihin, kuin heillä konsanaan, tiedä sitten, ei nuori sellaista ajatellut. Ensimmäisestä palkasta ostin upean, ison emalisormuksen. Ei siitä ole kuvaa, en kai koskaan ajatellut tulevani vanhaksi muisteloineen. Siitä alkoi myös harrastukseni emalitöihin.

Vuosi 1966 ja ihana turkkini.

Helsingin kauppoja tuli kierrettyä, tottakai kun keskustassa oli töissä. Ja näin tämän kettuturkin. PAM, tajunnan rikkova elämys. Se oli lyhyttä nuorisomuotia, tehty nuorelle, toisin kuin aikuismalliset rouvaturkit, jne. jne. Se oli henkeäsalpaavan kaunis, haluttava, se oli pakko saada. En muista mitään muuta vaatetta tai tavaraa himoinneeni yhtä paljon (paitsi sitä sormusta). Pitkän maanittelun jälkeen äitini "antoi luvan", ja käytiin yhdessä ostamassa se, hän halusi tarkastaa laadun. Turkki kun maksoi ainakin 1 kuukauden palkan, voipi olla enemmänkin, en enää muista, mutta kallis se oli.

Muistan vieläkin sen tunteen mikä oli, kun puin sen ensi kerran päälleni, ja taisi se olla sitten talvinen vaatteeni useammankin talven, ennenkuin hajosi, ei se niin kestävää laatua ollut kuin ne minkkiturkit ym..

x

jotain kestävää, jotain hävinnyttä...

Photo from 1926.
Jotain vakaatakin on elämässä: lehmät. Ei ne ole muuttuneet 85 vuodessa. Isäni oli 14 vuotias kamerankäyttäjä, kun hän v. 1926 näppäili mm. lehmistä kuvia. Rakennuksista, jotka näyttävät olleen vanhoja jo kuvanottohetkellä, sen sijaan ei taida olla mitään jäljellä enää.

Oletan, että tämä kuva on otettu Nurmijärvellä, jossa isäni vietti lapsena kesiään. Isä kertoi, että matka Helsinkiin tehtiin hevoskärryillä, ja matka kesti päivän, joskus he yöpyivät jossain välietapissa.. Ja nythän tuon välin hurauttaa moottoritietä pitkin runsaassa puolessa tunnissa.

x

kauan kauan sitten..

Isäni valokuva-aarteissa on muutama tarha- ja luokkakuva. Yksinhuoltaja-äidin poikana isän oli oltava tarhassa (Helsingissä, jossa ei ollut niitä [isoja] maalaisperheyhteisöjä). Kuva saattaa olla vuodelta 1916-1917, päätellen siitä, että isäni oli syntynyt 1912, ja ei nuo lapsukaiset vielä ole kouluikäisiä. Ihanat essut tytöillä, ja polvihousut pojilla.

Alempi kuva onkin sitten luokkakuva kyläkoulusta (lk = ?). Isäni on vasemmalta toisen rivin neljäs poika.

x

kuin sillit suolassa 1931

 Kyllä ennenkin oltiin kuin sillit suolassa.

Kuva on vuodelta 1931, Mustikkamaan hiekkarannalta. 

(Mustikkamaa on Helsingin edustalla oleva iso saari, joka on edelleenkin suosittu retkeilykohde. Sinne on laivareitti, ja siellä voi mm. telttailla.)

En tiedä ketkä rannalla poseeraavat, mutta itse kuva on maino.

x

varatyö 1932

Tämäkin kuva löytyi vuodelta 1932. Isä on kauan sitten (onneksi) kirjoittanut tiedon kuvaan. Mitä mahtaa tarkoittaa "varatyö"? Ilmeisesti Helsingin alueliitokseen liittyvää, mm. Oulunkylän alueen rakentamista, työttömille töitä -tyyliin. Netistä löytyi muutama "varatyön" -nimellä oleva otsikko, mutta itse asia oli uponnut teksin syövereihin.

Kovin on maaseudun näköinen tuo nykyisin tiivis kaupunginosa. (Isäni on tuo vasemmanpuoleinen mies takana, 20-vuotias komea nuorukainen)

x

äitini karjalassa

Eräs tarina; Yksi hetki, elämä muuttuu.
Äitini oli syntyjään (s.1914) Karjalasta, Salmista. Siellä tapahtui vuonna 1918-1919 traaginen onnettomuus; Kirkkovene upposi Kutemajoella, ja vei mennessään lukuisan määrän ihmisiä, mm. äitini vanhemmat. Lapset olivat jääneet kotiin, ja heistä tuli hetkessä täysorpoja. 6 sisarusta varttui enonsa luona. Sisaruskuva on otettu onnettomuuden jälkeen, ja äitini on kolmas orpolapsi enosta laskien.
Tuo siunaustilaisuus on kopio lehtileikkeestä, jossa tietenkään ei ollut vuosilukua mukana.
Tuossa rippikoulukuvassa (?) äitini on tuo eturivissä seisova tyttö valkoinen hame yllään, lähellä pappeja .
Paljon ei äitini noista ajoista puhunut, ja kun hän menehtyi niinkin aikaisin kuin 1972, jäi moni kysymys vastausta vaille, joita nyt aikuisina olisimme sisareni kanssa esittäneet.


x

katse kameraan .. !

n. 1914

Tämä merimiesasuinen pikkupoika on lempikuvani isästäni pienenä. Hän on tuossa ehkä 2-3 vuotias, eli kuva on otettu n.1914. Tuossa hänellä on vielä koko elämä edessä. Uteliaisuus, elämännälkä ja optinen luonne kesti koko 94 vuoden ajan.

n. 1921-22

Toinen ihana kuva isästäni on ehkä vuodelta 1921-22. Nuo vaatteet. Ei silloin pienet pojat pukeutuneet "Lewis-farkkuihin" sun muihin muotivaatteisiin, pääasia, että oli jotain päällepantavaa (eikä paremmasta tiedettykään).

x

1913

Edelleen selailen isäni vanhoja valokuvia. Laitan tänne muutamia, sillä vanhat valokuvat kiehtoo. Enempi saisi olla muistissa henkilöistä ja tapahtumista. Mutta useinkaan ei kuviin ole merkitty edes vuosilukua, saati sitten ihmisten nimiä tai sukulaisuutta. Osan kuvista tiedän, osa on täyttä historiaa. Ja nyt kun isää ei ole enää (poistui 94 v ikäisenä), ei voi keltään kysyä. Isäni sentään on merkannut itsensä rastilla tuossa kuvassa.

Kuvassa on sukulaisia isän äidin puolelta, Nurmijärveltä, jossa isäni (s.1912) vietti kesät. Isäni on tuolla keskellä sylissä. Kuva on otettu vuonna 1913. Nyt ketään noista ihmisistä ei ole enää elossa. Ovat vain tallennettuina kuvissa. Isäni oli puoliorpo, ts. isänsä oli tuntematon. Hänet isäni etsi ja löysi Helsingin Flemarilta n. 30 vuoden ikäisenä. Kun puhelinta ei ollut, meni isäni soittamaan suoraan ovikelloa ja kertoi että oli poikansa..... ja he pitivät yhteyttä aina isoisäni poismenoon asti. Hänet minäkin hämärästi muistan, kun ihan pikkutyttönä ollessani käytiin kyläilemässä.

x

tirkistelyä vuonna 1960?

"Pengoin" isäni vanhoja valokuvia (aikoinani scannasin niitä liki 1500 kpl,). Isäni oli intohimoinen perhetapahtumien ja tilannekuvien tallentaja. Sääli vain, että paperisena aikana ei voinut tietää onnistuiko kuva, eikä hän sitten ottanut useinkaan kuin yhden otoksen yhdestä kohteesta.
Silmiini osui tämä kesäinen uintiretki. Kuva on otettu joskus 1960-luvun alussa eli 50 vuotta sitten.
(Huom. minä en ole kuvassa ..  hih)

x