ikkunaremontti

 

 Meidän talossa vaihdetaan kaikki ikkunat pokineen. 

Kohta minun asunnon vuoro.

In my house is a window renovation. 

x

Rantareitin varrelta

Se toinen lähellä oleva uimaranta. Nyt syksyllä ei juuri auringonpalvojia näy, sentäs muutama uskalias uskaltaa uimaan.
One of the beach. Now it's autumn and the sun isn't hot any more. Still, a few brave people dare to swim.

Mahtaakohan tärpätä?
How many fish a fisherman can fish?

x

kallioilta katsottua

Lenkkipolku nousee kalliolle, josta on hienot maisemat.

Rantareitti kulkee aivan rannassa, tuossa kivikon vieressä.

x

syyskuinen venesatama

 

Lenkkipolun varrella, ihan lähellä kotia, on iso venevarasto. Siinä niitä euroja kelluu :DD

Outdoor recreation route, quite near home, has a large marina. There is floating the euros :D

x

Lovely blog

Sain ihastuttavan Lovely blog -tunnustuksen ruusuineen askeleiden   Liplatukselta

Sydämellinen kiitos, Liplatus

Tunnustuksen viiden (kinkkisen) kysymyksen vastaukset ovat alla:.

1. Lempiruokani. Apua, ei minulla ole lempiruokaa, vaikken silti ole kaikkiruokainen. Ruoka ei vaan nyt ole minulle niin tärkeä, ts. vatsa ei tiedä mitä käsi suuhun laittaa.. :D

2. Lempimakeiseni. No se on itsestään selvä, se on suklaa. Ja nyt sekin on (toivon) enää mielikuvaherkku, sillä lopetan sen syömisen. !

3. Mielilukemiseni. Suurelta osin dekkarit, ja paksut romaanit.

4. Mieluisin paikka tehdä käsitöitä/puutöitä. Enpä enää niitä tee, mutta jos tekisin, niin ompelukoneeni olisi keittiön pöydällä.

5. Lempielokuvani. Jestas, katson niin harvoin leffoja. Ennen vanhaan olin innokas katsomaan kaikki scifi-leffat ja vähän mysteerisetkin, mutta nykyajan kauhujutut ei pure lainkaan.. Mutta jos nyt jokin nimi pitää mainita, niin eräs hassunhauskemmista oli japanilainen alkuperäinen "Shall we dance". Se oli kuin vanhanaikainen suomi-leffa.

Sirottelen ruusut mm. näille blogeille, joiden kuvia katselen yhä uudestaan aina yhtä mieluisasti. 
Pian kuvablogi
Kooteen kuvablogi
Foto Miradas
Pretty Pix
Oeiras and environs daily photo
Fotokarusellen 
Maria's Teater

Mieluisia blogeja on niin monia jotka tuottavat minulle katseluiloa, että jakaminen oli tosi vaikeata. Joten myös Sinä, hyvä blogini lukija, poimi ruusut tunnuksena minulta. En tahallani jättänyt Sinua saamapuolelle.

x

Kettuturkki

Ensimmäinen vakituinen työpaikka 17-vuotiaana, alkupalkka oli 400 markkaa. Sitä tunsi olevansa rikas! Tuohon aikaan oli tapana maksaa kotiin ns. talous- ym rahaa, ja muistaakseni jouduin maksamaan 100-150 markkaa, loppu olisi ollut omaan käyttööni (mitä nyt osa meni asuntosäästötilille, kuten silloin oli myös tapana). Perheelliset, vanhemmat työkaverini, sanoivat, että minulla oli enempi rahaa henkilökohtaisiin menoihin, kuin heillä konsanaan, tiedä sitten, ei nuori sellaista ajatellut. Ensimmäisestä palkasta ostin upean, ison emalisormuksen. Ei siitä ole kuvaa, en kai koskaan ajatellut tulevani vanhaksi muisteloineen. Siitä alkoi myös harrastukseni emalitöihin.

Vuosi 1966 ja ihana turkkini.

Helsingin kauppoja tuli kierrettyä, tottakai kun keskustassa oli töissä. Ja näin tämän kettuturkin. PAM, tajunnan rikkova elämys. Se oli lyhyttä nuorisomuotia, tehty nuorelle, toisin kuin aikuismalliset rouvaturkit, jne. jne. Se oli henkeäsalpaavan kaunis, haluttava, se oli pakko saada. En muista mitään muuta vaatetta tai tavaraa himoinneeni yhtä paljon (paitsi sitä sormusta). Pitkän maanittelun jälkeen äitini "antoi luvan", ja käytiin yhdessä ostamassa se, hän halusi tarkastaa laadun. Turkki kun maksoi ainakin 1 kuukauden palkan, voipi olla enemmänkin, en enää muista, mutta kallis se oli.

Muistan vieläkin sen tunteen mikä oli, kun puin sen ensi kerran päälleni, ja taisi se olla sitten talvinen vaatteeni useammankin talven, ennenkuin hajosi, ei se niin kestävää laatua ollut kuin ne minkkiturkit ym..

x

jotain kestävää, jotain hävinnyttä...

Photo from 1926.
Jotain vakaatakin on elämässä: lehmät. Ei ne ole muuttuneet 85 vuodessa. Isäni oli 14 vuotias kamerankäyttäjä, kun hän v. 1926 näppäili mm. lehmistä kuvia. Rakennuksista, jotka näyttävät olleen vanhoja jo kuvanottohetkellä, sen sijaan ei taida olla mitään jäljellä enää.

Oletan, että tämä kuva on otettu Nurmijärvellä, jossa isäni vietti lapsena kesiään. Isä kertoi, että matka Helsinkiin tehtiin hevoskärryillä, ja matka kesti päivän, joskus he yöpyivät jossain välietapissa.. Ja nythän tuon välin hurauttaa moottoritietä pitkin runsaassa puolessa tunnissa.

x