Minä, pienimmistä pienin suurista kännyfriikeistä, vaihdoin uuteen liittymään ja kännyyn, sitouduin ekan kerran elämässäni kahdeksi vuodeksi kytkyyn. Puhelulaskut alkoivat olla sitä luokkaa, että huh heijaa.. Ei enää riittänyt 500 minuuttia ja 20 ekua kuussa. Huiteli liki 100 e ja ylikin. Ja eihän operaattorin väki soittele perään, että "hei tytteli, sulla on vääränkokoinen puhpaketti.." Minä vaan makselin, puhelin ja makselin, ajattelematta sen enempää, kun puhua piti.
Sitten pisti taas mietyttämään toisen operaattori S:n huippuedullinen tarjouspaketti yrittäjille. Edelliskerralla en edes harkinnut, mutta nyt ... 2500 minuuttia ja textarit ja sun muut herkut ja vain 2 kertaa kalliimpana kuin nykyinen liittymä, mutta 5 kertaa enempi minuutteja, ja puhelin mukana. Ja eikus kauppaan, sopimukset allekirjoitukseen ja .. sit se paras, valitsin kolmesta vaihtoehdosta iPhone4:n. Sen suuren ja mainostetun. Ja niin petin mun simpukkamalliset puhelimet, jotka parasta on olleet.
On tässä ollut opiskelemista, hipaisunäppäimet. Tuli muutama hutisoittokin, kun elektroniikka oli nopeampi kuin mun ajatus. Mutta pikkuhiljaa olen tullut sinuksi tämän ihmevempaimen kanssa, jopa muotokaan ei enää ärsytä, sellainen leveä, littana, varsinkin kun ostin silikonia ympärille. Tytär oli hyvä tinkimään.. ! Sai 12 e:n suojan 5 e:oon.
Olen jo oppinut soittelemaan tällä.. ja vastaamaankin soittoihin! Tekstiviestiin vastaamiseen oli kyllä käytävä hakemassa neuvoa liikkeessä, samoin kun niiden kirjoittamiseen. Ohjevihkosten lukeminen kun ei ole suurinta herkkuani, suoraan yrittämistä, jos tutun tuntuiselta tuntuu, ja jollei tunnu, niin sit vasta lukemista, tai apuhelppiä jostain.
Kun nyt vain keksis kivan, herättävän, äänekkään soittoäänen vakkarivalikosta. Ekaks mulla oli kuormuri-rekkojen peruutusujellus, mutta kun huomasin, etten hetkauta korvaanikaan yleistuttuun ääneen, niin vaihdoin, mielestäni ovelaan, kirkonkellotornin musisointiin, sitä kun ei juuri täällä kuule. Mutta sama juttu, liiankin tuttu pauhuna, oivallus puhelimenpirinästä tulee jälkijunassa, jollei känny satu olemaan aivan vieressä. Kokeilen, kokeilen..
Paljon on vielä ihmeellistä tutkimatta, ja monia en varmana edes tutkikaan sen enempää, mutta sähköposti käden ulottuvilla, ja se kamera.. telkun kokoinen näyttö, hyvin riittää...
Kyllä se tästä, on kuin tuttua kotimaccia käyttelis, – hipaisten. Pahinta kuitenkin se, etten nyt juuri ehdikkään rupattelemaan, enkä tutkiskelemaan, vaan on taaskin syöksyttävä duunin kimppuun.. vielä on 5-6 tuntia hyvää työaikaa jäljellä. Heippa !
orvokki xxx
x
Tämä on eka kerta, kun olen joulua paossa... tai eihän tämä mitään pakoa oikeasti ole, kun yleensäkään mitään joulua ole tehnyt vuosikausiin, enkä siis ole siitä stressaantunut. Mitä nyt aaton jälkeen olen heti odottanut niitä Tapanintansseja.. hih. Mutta mielenkiintoista on nyt kokea etelän joulu, ja uusivuosi ilotulituksineen. Ja rantaelämä keskellä talvea (Hesan lumimassat, ja lisää luvattiin..), ja vanha kaupunki ja syömiset ja ne iltabailaamiset ja lattari- ja kitaramusiikit. Jeeeaah !!!
