taivas liekeissä - Meritorni

Eilen iltasella satuin menemään parvekeelle klo 17-18 välillä ja mitä näin - taivaan liekeissä.  En muista milloin olisin viimeksi nähnyt yhtä punaisia pilviä.

Tästä ei seurannut ukkosta, eikä muutakaan hurjaa ilmaa, ilta vain pimeni.

x

hiljainen harrastus

Pilkkiminen taitaa olla pääasia, kaloista ei sen väliä. Sinttejä vaan tulee, sellaisia pieniä salakoita tms., kertoi mies, eikä tainnut sanoa, mitä he niillä sitten tekevät. Ehkä kissoilla on kissanpäivät edessä.

Icefishingmen focus on fish almost anywhere, where small fish are moving.... (maybe the cats may have a field day). 

x

lokakuussa

x

Syksyinen penkki

Penkki ja syksyn viimeiset auringon säteet. Leikiten.

x

Nyt alkoi minun kotona se ikkunanvaihto

Tänään tuli osa ikkunoista nosturilla parvekeelle. Oli jännät paikat katsella kuinka pojat ohjasivat ikkunat viidenteen kerrokseen tuiskussa, kun tuuli tarttui ikkunoihin. Huomenna alkaa minun kodissa ikkunoiden asennus, ja on lähdettävä evakkoon. Nopeita poikia, 2 asuntoa samana päivänä, tosin paljon jää vielä ulkopuolisiksi hommeleiksi. Mutta 2 viikkoa menisi koko rappukäytävään (5 kerrosta/10 asuntoa/neljän huoneen ikkunat) ja sitten on vielä niitä panelointeja sun muita, eli menee ainakin 3 viikkoa ennenkuin voidaan odottaa ikkunanpesijöitä, jotka myös vaativat tilaa ikkunoiden edesä. Onkohan mun koti kunnossa edes jouluna... Tuossa on kuva mun olkkarista (työhuone on vielä pahempi, mutta keittiö ja makuhuone on helppo purkaa), taidan asua seuraavat viikot edelleen kaaoksessa, sillä eihän ole mitään järkeä esim. ripustaa verhoja edestakaisin... ja kun nyt on hyvä tilaisuus tehdä se kunnon perusteellinen siivous. !

Today I got the windows to the balcony, was the windy weather, the crane was a little difficult to raise windows on the fifth floor. Tomorrow starts the windows installation. My home is a higgledy-piggledy.

x

Tukholman saariston kuvasaalis

Tuli risteiltyä Tukholmassa. Ja piti ottaman kuvia Tukholman saaristosta, mikä on vertaansa vailla kauneudessa. Mutta... minulla surkimukselta jäi kamera kotiin, ja iPhonella kuvaaminen on tosi tosi hankalaa.... joten kuvasaalis on tässä! :D

Helsingissä satoi, Tukholmassa sen sijaan oli upea syksyinen aurinko.
Oli muuten harvinaisen kiva risteily; seura oli kivaa, laivassa oli kivaa, Tukholmassa oli kivaa.. jne.

I was in Stockholm on a cruise ship. I (stupid) left the camera home, so this photo was taken on the iPhone, in the beautifull archipelago.

x

ikkunaremontti

 

 Meidän talossa vaihdetaan kaikki ikkunat pokineen. 

Kohta minun asunnon vuoro.

In my house is a window renovation. 

x

Rantareitin varrelta

Se toinen lähellä oleva uimaranta. Nyt syksyllä ei juuri auringonpalvojia näy, sentäs muutama uskalias uskaltaa uimaan.
One of the beach. Now it's autumn and the sun isn't hot any more. Still, a few brave people dare to swim.

Mahtaakohan tärpätä?
How many fish a fisherman can fish?

x

kallioilta katsottua

Lenkkipolku nousee kalliolle, josta on hienot maisemat.

Rantareitti kulkee aivan rannassa, tuossa kivikon vieressä.

x

syyskuinen venesatama

 

Lenkkipolun varrella, ihan lähellä kotia, on iso venevarasto. Siinä niitä euroja kelluu :DD

Outdoor recreation route, quite near home, has a large marina. There is floating the euros :D

x

Lovely blog

Sain ihastuttavan Lovely blog -tunnustuksen ruusuineen askeleiden   Liplatukselta

Sydämellinen kiitos, Liplatus

Tunnustuksen viiden (kinkkisen) kysymyksen vastaukset ovat alla:.

1. Lempiruokani. Apua, ei minulla ole lempiruokaa, vaikken silti ole kaikkiruokainen. Ruoka ei vaan nyt ole minulle niin tärkeä, ts. vatsa ei tiedä mitä käsi suuhun laittaa.. :D

2. Lempimakeiseni. No se on itsestään selvä, se on suklaa. Ja nyt sekin on (toivon) enää mielikuvaherkku, sillä lopetan sen syömisen. !

3. Mielilukemiseni. Suurelta osin dekkarit, ja paksut romaanit.

4. Mieluisin paikka tehdä käsitöitä/puutöitä. Enpä enää niitä tee, mutta jos tekisin, niin ompelukoneeni olisi keittiön pöydällä.

5. Lempielokuvani. Jestas, katson niin harvoin leffoja. Ennen vanhaan olin innokas katsomaan kaikki scifi-leffat ja vähän mysteerisetkin, mutta nykyajan kauhujutut ei pure lainkaan.. Mutta jos nyt jokin nimi pitää mainita, niin eräs hassunhauskemmista oli japanilainen alkuperäinen "Shall we dance". Se oli kuin vanhanaikainen suomi-leffa.

Sirottelen ruusut mm. näille blogeille, joiden kuvia katselen yhä uudestaan aina yhtä mieluisasti. 
Pian kuvablogi
Kooteen kuvablogi
Foto Miradas
Pretty Pix
Oeiras and environs daily photo
Fotokarusellen 
Maria's Teater

Mieluisia blogeja on niin monia jotka tuottavat minulle katseluiloa, että jakaminen oli tosi vaikeata. Joten myös Sinä, hyvä blogini lukija, poimi ruusut tunnuksena minulta. En tahallani jättänyt Sinua saamapuolelle.

x

Kettuturkki

Ensimmäinen vakituinen työpaikka 17-vuotiaana, alkupalkka oli 400 markkaa. Sitä tunsi olevansa rikas! Tuohon aikaan oli tapana maksaa kotiin ns. talous- ym rahaa, ja muistaakseni jouduin maksamaan 100-150 markkaa, loppu olisi ollut omaan käyttööni (mitä nyt osa meni asuntosäästötilille, kuten silloin oli myös tapana). Perheelliset, vanhemmat työkaverini, sanoivat, että minulla oli enempi rahaa henkilökohtaisiin menoihin, kuin heillä konsanaan, tiedä sitten, ei nuori sellaista ajatellut. Ensimmäisestä palkasta ostin upean, ison emalisormuksen. Ei siitä ole kuvaa, en kai koskaan ajatellut tulevani vanhaksi muisteloineen. Siitä alkoi myös harrastukseni emalitöihin.

Vuosi 1966 ja ihana turkkini.

Helsingin kauppoja tuli kierrettyä, tottakai kun keskustassa oli töissä. Ja näin tämän kettuturkin. PAM, tajunnan rikkova elämys. Se oli lyhyttä nuorisomuotia, tehty nuorelle, toisin kuin aikuismalliset rouvaturkit, jne. jne. Se oli henkeäsalpaavan kaunis, haluttava, se oli pakko saada. En muista mitään muuta vaatetta tai tavaraa himoinneeni yhtä paljon (paitsi sitä sormusta). Pitkän maanittelun jälkeen äitini "antoi luvan", ja käytiin yhdessä ostamassa se, hän halusi tarkastaa laadun. Turkki kun maksoi ainakin 1 kuukauden palkan, voipi olla enemmänkin, en enää muista, mutta kallis se oli.

Muistan vieläkin sen tunteen mikä oli, kun puin sen ensi kerran päälleni, ja taisi se olla sitten talvinen vaatteeni useammankin talven, ennenkuin hajosi, ei se niin kestävää laatua ollut kuin ne minkkiturkit ym..

x

jotain kestävää, jotain hävinnyttä...

Photo from 1926.
Jotain vakaatakin on elämässä: lehmät. Ei ne ole muuttuneet 85 vuodessa. Isäni oli 14 vuotias kamerankäyttäjä, kun hän v. 1926 näppäili mm. lehmistä kuvia. Rakennuksista, jotka näyttävät olleen vanhoja jo kuvanottohetkellä, sen sijaan ei taida olla mitään jäljellä enää.

Oletan, että tämä kuva on otettu Nurmijärvellä, jossa isäni vietti lapsena kesiään. Isä kertoi, että matka Helsinkiin tehtiin hevoskärryillä, ja matka kesti päivän, joskus he yöpyivät jossain välietapissa.. Ja nythän tuon välin hurauttaa moottoritietä pitkin runsaassa puolessa tunnissa.

x

kivet ja pullo

Valon ja värin sekoittelu-harjoituksia. Ja tietenkin se pullo.. :D
Nämä maisemat ovat kivenheiton päässä kodistani.

Ruu pesi naamaansa ja käsiään joessa Ja Kengu
selitti ylpeänä että Ruu pesi naamaansa itse
ensimmäistä kertaa, ja Pöllö kertoi Kengulle
mielenkiintoista Kaskua joka oli täynnä kummallisia
sanoja kuten Tietosanakirja ja Rhododendron ja
jota Kengu ei kuunnellut.
"Minä en perusta pesemisestä", murisi Ihaa.
Korvien takaa ja ties mitä uudenaikaista.
Mitä mieltä sinä olet, Puh?"

A.A.Milne 

x

kauan kauan sitten..

Isäni valokuva-aarteissa on muutama tarha- ja luokkakuva. Yksinhuoltaja-äidin poikana isän oli oltava tarhassa (Helsingissä, jossa ei ollut niitä [isoja] maalaisperheyhteisöjä). Kuva saattaa olla vuodelta 1916-1917, päätellen siitä, että isäni oli syntynyt 1912, ja ei nuo lapsukaiset vielä ole kouluikäisiä. Ihanat essut tytöillä, ja polvihousut pojilla.

Alempi kuva onkin sitten luokkakuva kyläkoulusta (lk = ?). Isäni on vasemmalta toisen rivin neljäs poika.

x

huiskis huiskis... pulloille kyytiä

Pientä pulloharjoitusta..:)

x

Pullon välivaihe

Polvi on tähystetty, leikattu.. ja on niin kipeä astua.

Sen jälkihoitona hieman kuvaleikittelyyn syventymistä.

Kun en muuta voi..  :)

“Entä miten sinä voit?” sanoi Nalle Puh.
Ihaa pudisteli päätään,
“En oikein voi”, hän sanoi.
“On ottanut voimille.”
A.A. Milne

x

harjoituksia - pulloasetelmia

Pieniä pulloharjoituksia.

Nämä harjoitukset syntyivät jonakin laiskana hetkenä... 

...ehkä jonain helteisenä aamupäivänä :DD 

.... Aurinko lämmitti ihanasti, ja kivi joka
oli istunut auringossa kauan, oli sekin
niin lämmin, että Puh oli miltei
päättänyt olla jatkuvasti vain Puh
keskellä puroa lopun aamupäivää........
A.A. Milne

x

Kas kummaa... orvokit pyörteessä

Siinä tuo aika menee mukavasti, kuvaleikin kanssa. Sitä aloittaa jotain ideaa, kokeillen, ja se kasvaa lumivyöryn tavoin, unohduttaen kaiken ulkopuolisen (kuten työpiirtämisen, ikkunaremonttia varten raivattavat tilat jne).. . Tässä 4 kuvaa useista harjoitelmista. Ja huomasin, että .. hei, näistähän saa tarinan... orvokit tiivistyy ... varokaa! heh.

x

kuin sillit suolassa 1931

 Kyllä ennenkin oltiin kuin sillit suolassa.

Kuva on vuodelta 1931, Mustikkamaan hiekkarannalta. 

(Mustikkamaa on Helsingin edustalla oleva iso saari, joka on edelleenkin suosittu retkeilykohde. Sinne on laivareitti, ja siellä voi mm. telttailla.)

En tiedä ketkä rannalla poseeraavat, mutta itse kuva on maino.

x

ne pienet saaret..

 Tänä aamuna olin kallioilla kävelemässä .. ja kas kummaa, ranta oli muuttunut siitä kun viimeksi siellä kävin,oli ilmestynyt pieniä saaria . Piti vielä illalla käydä tarkistamassa.. ja siellä ne olivat. :)


Niin, .. tuossa vieressä on se kallio.

x

varatyö 1932

Tämäkin kuva löytyi vuodelta 1932. Isä on kauan sitten (onneksi) kirjoittanut tiedon kuvaan. Mitä mahtaa tarkoittaa "varatyö"? Ilmeisesti Helsingin alueliitokseen liittyvää, mm. Oulunkylän alueen rakentamista, työttömille töitä -tyyliin. Netistä löytyi muutama "varatyön" -nimellä oleva otsikko, mutta itse asia oli uponnut teksin syövereihin.

Kovin on maaseudun näköinen tuo nykyisin tiivis kaupunginosa. (Isäni on tuo vasemmanpuoleinen mies takana, 20-vuotias komea nuorukainen)

x

äitini karjalassa

Eräs tarina; Yksi hetki, elämä muuttuu.
Äitini oli syntyjään (s.1914) Karjalasta, Salmista. Siellä tapahtui vuonna 1918-1919 traaginen onnettomuus; Kirkkovene upposi Kutemajoella, ja vei mennessään lukuisan määrän ihmisiä, mm. äitini vanhemmat. Lapset olivat jääneet kotiin, ja heistä tuli hetkessä täysorpoja. 6 sisarusta varttui enonsa luona. Sisaruskuva on otettu onnettomuuden jälkeen, ja äitini on kolmas orpolapsi enosta laskien.
Tuo siunaustilaisuus on kopio lehtileikkeestä, jossa tietenkään ei ollut vuosilukua mukana.
Tuossa rippikoulukuvassa (?) äitini on tuo eturivissä seisova tyttö valkoinen hame yllään, lähellä pappeja .
Paljon ei äitini noista ajoista puhunut, ja kun hän menehtyi niinkin aikaisin kuin 1972, jäi moni kysymys vastausta vaille, joita nyt aikuisina olisimme sisareni kanssa esittäneet.


x

katse kameraan .. !

n. 1914

Tämä merimiesasuinen pikkupoika on lempikuvani isästäni pienenä. Hän on tuossa ehkä 2-3 vuotias, eli kuva on otettu n.1914. Tuossa hänellä on vielä koko elämä edessä. Uteliaisuus, elämännälkä ja optinen luonne kesti koko 94 vuoden ajan.

n. 1921-22

Toinen ihana kuva isästäni on ehkä vuodelta 1921-22. Nuo vaatteet. Ei silloin pienet pojat pukeutuneet "Lewis-farkkuihin" sun muihin muotivaatteisiin, pääasia, että oli jotain päällepantavaa (eikä paremmasta tiedettykään).

x

1913

Edelleen selailen isäni vanhoja valokuvia. Laitan tänne muutamia, sillä vanhat valokuvat kiehtoo. Enempi saisi olla muistissa henkilöistä ja tapahtumista. Mutta useinkaan ei kuviin ole merkitty edes vuosilukua, saati sitten ihmisten nimiä tai sukulaisuutta. Osan kuvista tiedän, osa on täyttä historiaa. Ja nyt kun isää ei ole enää (poistui 94 v ikäisenä), ei voi keltään kysyä. Isäni sentään on merkannut itsensä rastilla tuossa kuvassa.

Kuvassa on sukulaisia isän äidin puolelta, Nurmijärveltä, jossa isäni (s.1912) vietti kesät. Isäni on tuolla keskellä sylissä. Kuva on otettu vuonna 1913. Nyt ketään noista ihmisistä ei ole enää elossa. Ovat vain tallennettuina kuvissa. Isäni oli puoliorpo, ts. isänsä oli tuntematon. Hänet isäni etsi ja löysi Helsingin Flemarilta n. 30 vuoden ikäisenä. Kun puhelinta ei ollut, meni isäni soittamaan suoraan ovikelloa ja kertoi että oli poikansa..... ja he pitivät yhteyttä aina isoisäni poismenoon asti. Hänet minäkin hämärästi muistan, kun ihan pikkutyttönä ollessani käytiin kyläilemässä.

x