katse kameraan .. !

n. 1914

Tämä merimiesasuinen pikkupoika on lempikuvani isästäni pienenä. Hän on tuossa ehkä 2-3 vuotias, eli kuva on otettu n.1914. Tuossa hänellä on vielä koko elämä edessä. Uteliaisuus, elämännälkä ja optinen luonne kesti koko 94 vuoden ajan.

n. 1921-22

Toinen ihana kuva isästäni on ehkä vuodelta 1921-22. Nuo vaatteet. Ei silloin pienet pojat pukeutuneet "Lewis-farkkuihin" sun muihin muotivaatteisiin, pääasia, että oli jotain päällepantavaa (eikä paremmasta tiedettykään).

x

1913

Edelleen selailen isäni vanhoja valokuvia. Laitan tänne muutamia, sillä vanhat valokuvat kiehtoo. Enempi saisi olla muistissa henkilöistä ja tapahtumista. Mutta useinkaan ei kuviin ole merkitty edes vuosilukua, saati sitten ihmisten nimiä tai sukulaisuutta. Osan kuvista tiedän, osa on täyttä historiaa. Ja nyt kun isää ei ole enää (poistui 94 v ikäisenä), ei voi keltään kysyä. Isäni sentään on merkannut itsensä rastilla tuossa kuvassa.

Kuvassa on sukulaisia isän äidin puolelta, Nurmijärveltä, jossa isäni (s.1912) vietti kesät. Isäni on tuolla keskellä sylissä. Kuva on otettu vuonna 1913. Nyt ketään noista ihmisistä ei ole enää elossa. Ovat vain tallennettuina kuvissa. Isäni oli puoliorpo, ts. isänsä oli tuntematon. Hänet isäni etsi ja löysi Helsingin Flemarilta n. 30 vuoden ikäisenä. Kun puhelinta ei ollut, meni isäni soittamaan suoraan ovikelloa ja kertoi että oli poikansa..... ja he pitivät yhteyttä aina isoisäni poismenoon asti. Hänet minäkin hämärästi muistan, kun ihan pikkutyttönä ollessani käytiin kyläilemässä.

x

tirkistelyä vuonna 1960?

"Pengoin" isäni vanhoja valokuvia (aikoinani scannasin niitä liki 1500 kpl,). Isäni oli intohimoinen perhetapahtumien ja tilannekuvien tallentaja. Sääli vain, että paperisena aikana ei voinut tietää onnistuiko kuva, eikä hän sitten ottanut useinkaan kuin yhden otoksen yhdestä kohteesta.
Silmiini osui tämä kesäinen uintiretki. Kuva on otettu joskus 1960-luvun alussa eli 50 vuotta sitten.
(Huom. minä en ole kuvassa ..  hih)

x

helle ! .. vettä !! .. Puumalassa

The Lake Saimaa
Puumalansalmensillalta kuvattua Saimaan vettä.

x

idylliä puolin jos toisin

Kesän idylliä; piha, pelto, lehmät, tyttönen, aurinko, helle, iltapäivän varjot, piikkilanka-aita, itikat, hirvikärpäset, muurahaiset, käpy selän alla, sudet ja karhut ....

Näinhän se menee....  ❀ ... vai meneekö ..?

 ❀
The summer idyll, yard, field, cow, girl, sun, heat, afternoon shadows, 
barbed-wire fence, mosquitoes, deer flies, ants, 
cone over the back, the wolves and bears ....
This is how it goes .... ❀ ... or ? ..

x

juhannusta

HYVÄÄ JUHANNUSTA - HAPPY MIDSUMMER

x

kesän ilo

Lapsuuden suuri ilo - höytyvien puhaltaminen. 

Kesäpäivänseisaus...  lyhyin yö -  öinen aurinko. 

Tajutonta, kuinka aika vierähtää !!

Kesä vasta aluillaan, niin jo päivät alkaa lyhentyä 

ja yö saada tilaa... pikkuhiljaa - minuutti kerrallaan. :)

Metsän laitaan päästessään puro oli paisunut niin

Isoksi että se oli melkein joki, ja koska se nyt oli

Täysikasvuinen se ei hyppinut eikä vilistänyt eikä

Roiskinut kuten nuorempana, vaan liikkui hitaammin.

Sillä nyt se tiesi mihin se oli menossa ja se sanoi

Itsekseen: "Ei kiirettä. Perille päästään aikanaan."

Mutta kaikki Metsän Pikku Purot juoksivat Sinne

Tänne nopeasti ja innokkaasti, sillä niiden piti saada

Selville paljon ennen kuin oli liian Myöhäistä. 

A. A. Milne

x

Switzerland - Sveitsi, kop.. kop.. kuka sisällä

Ovet ovat aina olleet heikkouteni - monien muiden heikkouksien joukossa :). 

Sitä miettii mitä mahtaa olla ovien takana. Ovia Sveitsistä.
x

Switzerland - Sveitsi, seinässä sen salaisuus

Edelleen lomakuvia Sveitsistä (kuvauskohteet ovat Domat/Ems ja Chur).

Seinät - niissä on historia, tarina ja kauneus. Ja kun seiniä laitetaan riviin, tuplaantuu kaikki.

Kaikki kuvat 4 lukuunottamatta ovat Domat/Emsin keskustasta (Switzerland). Asukasluku on vain n. 6400, joten ei ihme, ettei kaduilla useinkaan näkynyt ihmisiä :) . Ne 4 muuta kuvaa (= ala- sekä yläoikealla olevat 2 kuvaa) ovat Chur'in vanhasta kaupungista, joka on sveitsiläisen Graubündenin kantonin pääkaupunki. Vuoden 2008 lopussa Chur'issa oli 32 957 asukasta. Sinne on matkaa Domat/Emsistä n. 15-20 km.
x

Switzerland - Sveitsi, Domat/Ems .. kirkko

Domat/Ems'in (Switzerland) seurakunnan kirkko, S. Gion Baptista / St. Johannes Kastaja, on peräisin  noin 800-luvulta, 1600- luvulla se rakennettiin uudelleen myöhäisgoottilaiseen tyyliin. 

x

Switzerland - Sveitsi, vain taivas on kattona

Edelleen Sveitsin kuvia :) Tarkkaavainen katselija saattaisi havaita, ettei nuo vuoret ihan oikeesti ole jatkumona.. :)) . Mutta näin ne siellä luonnossa on, pikkuinen kamerani vain on vajavainen ottamaan laajakangaskuvia.
Alhaalla oikealla näkyy Arosan kaupunki (n. 1700 m korkeudella), jota kohti laskeuduimme patikkareissun päätteeksi (no, oli se se lähtöpistekin:)
Vasemmalla, saatamme olla tuossa kuvassa kutakuinkin lenkkeilymme käännekohdassa, n. 1900 m korkeudella (sieltä löytyi ruokapaikkakin),  korkeutta ja pituuttahan patikoinnille olisi ollut vaikka muille jakaa, mutta meille pari tuntia yhteen suuntaan oli hyvä matka  (... ne vekarat... jaksoivat muuten olla hienosti mukana).

Alastulo olikin lähinnä metsässä kulkemista, linnuntietä matka ei olisi varmaan ollut pitkäkään, mutta polku teki niitä serpentiinimutkia edestakaisin. Ja minkälainen metsä, välistä oli synkkä ja salaperäinen, väliin kuin satumetsä.
x

Switzerland - Sveitsi, junassa on tunnelmaa

Sveitsissä.

Olemme nousemassa kohti Arosaa. Tunneleita ja siltoja oli mieletön määrä, mutta suurin osa taisi mennä vilauksessa ohi. Tuossa keskellä on huippukorkea silta, josta konduktööri jopa kaiuttimella kuulutti ja kertoi jotain kielellä, josta en saanut mitään selvää. Junalla näkee ja kokee yllättävän paljon, vajaa kahden tunnin matka ei tuntunut pitkältä, vaikka mukana oli kaksi tenavaa. (tai heidän takiaanhan taisi suuri osa silloista jäädä kuvaamatta :)

x

Switzerland - Sveitsi, mikä ihana maa

Näkymiä Domat/Emsin kirkolta (siellä niitä kirkkoja riittää..)

"Sen edestä löytää, minkä taakseen jättää!" Sen sain taas kokea. Lähdin lomalle kesken kuvitustyön, ja eihän nuo piirrokset minnekään hävinneet, vaan odottivat, mokomat hyökkäsivät kimppuun toimittajan kautta. Niinpä olen joutunut tekemään töitä, enkä ole kunnolla ehtinyt edes muistoissa olemaan saati tänne kirjoitamaan.

Mutta muutaman kuvan sentään laitan. Toin Keski-Euroopan helteet Suomeen, mutta silti kesä on pidemmällä Sveitsissä kuin meillä, siitä todiste näissä kuvissa.

Viinimarjat ovat syötäviä ja salaatinkerät jo isoja. 

Munakoiso kukkii ja karviaismarjat ovat viittä vaille kypsiä. Ja ne jättiläisvadelmat.. namm!

Puutarhapläntissä riittää puuhaa. 

Maa on vain kovin savista, ihan erilaista kuin meidän multamaa.

x

koivikon kesäväri

Tämä kuuluu edelleen sarjaan "tutki  – etsi – kokeile – suorita – peruuta – tallenna – uusi versio .. – tallenna .. jne".Minä kokeilen ja harjoittelen. Ikinä taida olla valmis, en ehkä haluakaan olla :)
Halusin hieman liioitella väreissä, niinpä kokeilujen kautta tuli tuommoinen (järvi tosin elää takana hieman omaa eämää ... :).
....joskus alan myös selaamaan sitä tiiliskiven paksuista Photoshopin käsikirjaa!  :) ...mutta, nyt ...ihan oikeat työtyöt kutsuu uurtajaa ....!
x

keväinen kuutamo

Menneellä viikolla oli ihana kuutamo, meri oli aivan tyyni, oli enemmän sellainen elokuun myöhäisillan tuntu.
(alkuperäinen kuva hävisi. jonnekin. )

x

ristiäiset Sveitsissä

Enää kaksi viikkoa (apua, jo niin pian!) ja sitten matkaan Sveitsiin katsomaan poikiani (noo jaa... osapoikiani). Ja matkan syy tällä kertaa (jos syy täytyy olla) on ristiäiset. Sveitsissä, kuten myös Saksassakin kuuluu antaa lapselle nimi jo stnnttyslaitoksella ollessa eli hän kirjatataan heti rekisteriin. Ristiäiset voi viettää sitten koska vaan, jos haluaa. Ne eivät ole pakollisia. Nyt vietämme Matin 2 v. ristiäisiä. Mikko taidettiin kastaa aikaisemmin Saksassa, jos oikein muistan, niin siinä n. 6 kk iässä. Erilainen systeemi kuin Suomessa.

Ristiäisiä ei suoriteta Sveitsissä milloin vaan, vaan sunnuntain kirkonmenojen jälkeen. Ei siis kotikastajaisia tai yksityistä hetkeä kirkossa oman väen kesken. Saas nähdä mitä Matti tuumaa pään kastelemisesta. Mielenkiintoista.

Siitä onkin jo aivan liian pitkä aika kun Sveitsissä piipahdin, ja sain nähdä heidän pihalta nämä Alpit. Kuvasin viime kerralla "pilvien tippumista". Oli kuin metsäpalo olisi raivonnut :)

x

Linnanmäki ja sen vuoristorata

Tiedättehän, muistattehan, tuo meidän vanhin, kuuluisin, paras, jännittävin, ihanin, puisin vuoristorata Linnanmäellä, yhdellä sanalla: nostalgisin. Onhan se rakennettu jo vuonna 1950 ja käyttöönotettu  v. 1951. Ihme, että se on toiminassa edellleen, täyttihän se viime vuonna kunnioitetut 60 vee.

Varhaisimpiin muistikuviin Linnanmäki liittyisi Äitienpäivään. Saattaapi olla, että muistan väärin, mutta äitiin se liittyy kuitenkin (kevät, Äitienpäivä ja Linnanmäen avautuminen), koska jokakesäinen käynti koko perheen kesken se siellä oli, ja tietenkin myös vuoristorata (toiset pakolliset, joihon isä aina vei, oli maailmanpyörä ja vedenneidot.. niin ja tietenkin kummitusjuna)

Teini-iässä Rondo veti Lintsille tanssimaan,  ja väliajat (olisikohan ollut orkesterin tauot?) piti viettää vuoristoradassa. Muutama lippu yhtäaikaa ostettuna, ja sai tehdä parit peräkkäiset matkat nousematta vaunusta pois.. paikka oli tietenkin eturivissä. Hassua, itse Rondosta ei ole niinkään muistikuvia, vaikka siellä pyörittiin harva se viikonloppu, mitä ja kenen kanssa siellä tanssittiin, mutta muistan nuo vuoristorata-ajelut. Muisti on merkillinen juttu.

Yhteen aikaan oli käynnissä huhu, ettei laitteen puurakenteet olisi enää timmissä kunnossa. Joka puolelta kuului aina polemiikkiä, että nyt se prakaa, ja jos ei nyt, niin kuitenkin ihan kohta. Kerran olin tyttäreni (kai jotain 8–10 v) kanssa jonottamassa, kun jonossa olleet pari kolme miestä alkoivat heittää läppää puurakenteiden kestävyydestä. Muistan sen laajan repertuaarin, joita he vakavalla naamalla heittivät. Mutta eipä kukaan poistunut jonosta, emme mekään, ja tyttären toivomuksesta juostiin etupenkkiin, tietenkin. Eikä vuoristorata silloin edes ollut niin vanha kuin nykyään :)

Mutta aika kuluu eikä ole tullut enää vuosiin käytyä Linnanmäellä, eritotenkaan vuoristoradassa.. Ehkä Lintsi on liian lähellä, kun aina olisi mahdollisuus siellä pistäytyä. Viimeks taisin olla Peacockissa katsomassa jotain Revyytä. Ja tokko ihan heti menisin enää vuoristorataan, kun en niihin uusimpiinkaan vempeleisiin ole mennyt. Jotenkin Lintsi liittyy aina lapsiin ja ilmeisesti joskus tulee uudet käynnit, jahka nuo lapsenlapset hieman kasvavat.

Löysin tosi nostalgisen videon Linnanmäen 60 vuotisesta taipaleesta. Tuollaisena sen muistan.

Maailmalla on kaikenlaisia toinen toistaan kamalampia laitteita, joilla ihmisiltä henki salpautetaan, mutta tämä meidän vanha vuoristorata, se se on edelleen ykkönen. Juuri riittävästi jännnitystä, eikä vähiten siinä, että jokos nyt on se viiminen kerta... :D. 

You Tubesta selailin joitain laitevideoita ja Las Vegasissa löysin aika kornin.

http://youtu.be/JSOKHvc9Obw

Linnanmäen nettisivulta kaikenlaista infoa:  Linnanmaki

Hyvää Äitienpäivää!

yö ja järvi

 

Monilla on niin ällistytävä elämänrutiini, 

että on vaikea uskoa heidän elävän ensi kertaa.

Stanislaw Jerry Lec

x

Vappua !

Vappuaatolle tanssi-ideaa !!

(Tanssista enempi / more about dancing, please read villit askeleet-Dancing  )
x

yö, kallio ja meri

Minä olen nyt ihastunut muuttamaan päiviä öiksi. 

Tämä on sama kuva kuin tuossa aiemmassa jutussani oleva lenkkikallioranta. 

Aika kului, ja yö saapui. Kuvitteellinen kuutamo ......

x

kevät, kallio ja meri

Tänään kävelin muutaman tunnin ("..hyvä minä..") mm. rantakallioilla,
joita Espoossa riittää ja jotka on mun kotikunnilla pelkkää ylä- ja alamäkeä. 

Meri oli uskomattoman tyyni ja sää oli kaunis ja aurinkoinen, kerrassaan upea.

 Näitä kuvia katsoessa ei uskoisi, 

että Helsinkiin on matkaa vain muutama kilometri.
(Nämä on muuten eri kalliot kuin ne viime kesän varpulikalliot.)

Uimaranta heräilee talven jäljiltä. 

Jäät ovat lähteneet, eikä lunta näy enää.

Lenkkipolun varrella on portaikko, tarkemmin sanottuna 181 porrasta.
Se on pakko koukata joka kerta, kunnon testaukseen hyvä konsti .

Ja niinpä, talven paikallaanolon jäljiltä mun kunto on päässyt pahasti rapistumaan,
sillä jo 100. porras otti maitohappovoiton. :)
 

Portaat puolessa välissä alaspäin...

 ... ja portaat ylös.
Tuolla kaukana ylhäällä on se 181. porras

.

x

pääsiäistä ❤

VAUHDIKASTA PÄÄSIÄISTÄ

Sinulle ja Sinulle ... ihan kaikille vierailijoille !

Ei ollut tipuja tähän hätään, joten minä kahtena kuvajaisena olkoon korvikkeena.

Tanssien tämä(kin) pääsiäinen ehkä kuluu (jollei sitten.. you know.. työnteossa). 

Mutta ei sovi unohtaa ulkoilua, ystävien ja sukulaisten tapaamista, mämmiä, munia

ja jos sattuu omistamaan pihapläntin tai muuten voi sellaisella vierailla,

niin paljon maanmuokkausta ja joka tapauksessa pienten kukkaisnuppujen ihastelua

"Joka päivä on Jymyjuttu"

Oprah winfrey

x

yhdessä

Kasa mielessä, nämä pienet talot, olemme me, yhdessä.

Äänet ovat muuttuneet kysyviksi. 

Niinkuin sade, tai suhaukset metsässä. 

Tai kolahdukset, rapsaukset. 

Ne kyselevät liikaa, eivät enää rupattele niin kuin ennen. 

Ne ovat jotenkin peloissaan: "entä sitten, kun tulee hiljaisuus, 

miten meidän sitten käy?"

Kai Nieminen

x

sitten joskus enempi...

Heips.

Mä olen totaalisesti hukannut sen vähäisenkin kirjoittamisen taidon, eritoten sen pikkuriikkisen inspiraation (ja niinkuin joskus kirjoitin kirjeetkin ennenmuinoin tiiliskivi-mallin mukaan..)

Mä sain inspiksen leikkiä enempi Photoshopilla (kuvankäsittelyohjelma), niinkuin täällä vierailleet ovat tainneet huomata monen blogin aikana. Ai, että se on kivaa, silloin kun on aikaa, eikä ole pakko tehdä jotain valmiiksi silloin ja silloin. Ja sitä aikaa oli tässä muutama hetki sitten (nyt työt kaatuu taas syliin, ei oikein ehtis täällä blogissakaan vierailla).  Photoshoppia käytän työssäni lähes pelkästään scannaamiseen, ja joskus muokkaan hieman kuvia ja eritoten muutan kuvien kokoja.

Nyt leikkiessäni ja kokeillessani erilaisia muotoja ja perustekniikkaa, raapaisen vain pintaa. Ärsyttää taitamattomuuteni, koska tiedän, että sillä voisi toteuttaa ihan mitä vaan. Kuvat eivät ole enää sitä mitä ne oli alkujaan. Ja tuosta ohjelmasta on varmaan eniten käsikirjojakin tuotettu, ja ne on lähes poikkeuksetta "tiiliskivi"-kokoja. Myös suomenkielisinä.

Olin viikolla eräällä (Mac-)Photoshop -luennolla Hesassa, kesti liki 4 tuntia, pieni kaffetauko välissä. Mokomat olivat laittaneet luennon alkamaan siihen aikaan, kun freelancerit vielä nukkuu aamulla .. :). Luento oli Tennispalatsissa Finnkinon valtavassa leffateatterissa. Mentiin istumaan 3. riville, yhtään ajattelematta sen "kuvaruudun" eli valkokankaan kokoa. Huh, kyllä siinä vähän sai silmiä siirrellä laidasta laitaan, kun macin läppärin näyttö oli sinne linkitetty. Onneksi istuimet oli täyden kympin muotoilua.

Kyllä mielenkiintoa olisi riittänyt pidemmäksikin ajaksi, mutta koko luento oli englanninkielellä, amerikan enkulla, josta mä ymmärsin sidesanat.. ja jotain muuta tarpeetonta .. :). Ensimmäinen jakso käsitti photoshopin rinnakkaisohjelmaa, jolla arkistoidaan kuvat, ja jolla voi myös muokata jne jne. Minulla kun ei tätä ohjelmaa ole (eikä myöskään niitä tuhansia järjestettäviä kuvia), vaikka mielenkiintoiselta vaikutti, niin taisin torkahtaa muutaman kerran. Jossain välissä kollegani vieressä nyhtäs käsivartta kertoakseen, että hänkin on nukahtanut pari kertaa. Luvattiin herättää toisemme, jos kuorsausta kuuluu..:)

Mutta, mutta.. toinen puolisko kyllä piti hereillä.  Tietenkin tuo kaikki oli myös eräänlaista mainosnäyttöä kikkailuineen (mitkä näytti niin yksinkertaisilta kun sen osaa !), mutta yhtäkaikki, se miten ihmistä voi muutella tuolla ohjelmalla, oli huisia. Tuosta vaan saatiin esim. toinen kulmakarva koholle, silmät suuremmiksi ja muutenkin kasvoja muokattua ja kampausta "trimmata" ehommaksi, kaikkea jännää niiden jo ennestään tuttujen ihojen parantelemisien ym venyttelemisien  lisäksi. Ynnä muita tarpeellisia jippoja (mm. maiseman lisäämistä tyhjän jatkeeksi, kuvien yhdistämistä, jne. jne.). Erittäin mielenkiintoista. Kiinnostusta riitti porukalla, jota oli iso määrä paikalla, joillakin ihan kyselemiseen asti, ja moni jatkoi keskustelua luennoitsijattaren kanssa luennon jälkeen, eli he tiesivät mitä kysyä. Sen taas huomasin ja käsitys vahvistui, että tuota Photoshoppia olisi syytä käyttää päivittäin ja sitä pitää todella opiskella.

Mutta sitten, kun ei ole enää yhtään duunia ja voin keskittyä tekemään just sitä mitä haluan. Sitten taidan alkaa harrastamaan valokuvausta ja kuvankäsittelyä ja ei tuo taiteentekeminenkään olisi hassumpaa .. jonninnäköistä edes.

Ja vielä lisäasiana, mun on ihan pakko hehkuttaa; olen löytänyt aivan hurmaavia, ihastuttavia ja katsottavia blogeja, niissä on valokuvia (ei juuri eläinkuvia) ja maalauksia laidasta laitaan. Ihmiset on hirveän taitavia, ne osaa piirtää, maalata, valokuvata ja löytävät kohteet ja kuvakulmat, ynnä kaikkea muuta. Ja näissä löydöissä oli  myös 2 tiimiblogia. Äkkäsin, kun ihmettelin kuvien täysin erilaisuuksia. Ne ihmiset ei kirjoita mitään (ei tietenkään, kun on kuvatiimiblogi!), vaan julkistavat jonkun kuvansa,  ja omassaan sitten on enempi. Onkohan heillä ollut kovatkin pelisäännöt, kun kaikki tiimijäsenet noudattavat samaa systeemiä? :) Jokusen olen liittänyt mun blogiluetteloon tuonne alas. Käykääs kurkkaamassa.

x

väriä pulloissa

Jätä tekemättä kaikki 

minkä tekemistä 

joudut epäröimään.

Yoshida Kanko

x