Tuo pyörä on yleinen ainakin Saksassa ja Sveitsissä. Siinä ei ole lainkaan polkimia, vaan vauhti saadaan aikaseksi jaloilla potkien, samoin kuin horjahtamiset korjataan kropalla ja omilla jaloilla. Opittuaan pyörän hallinnan vauhti on kova. Ei siinä juosten perässä pysy :D
Tammikuussa tuli 4 vuotta täyteen ja runsas viikko sitten saapui oikea pyörä (Sveitsissä on +asteita ja sitä rataa .. epistä). Riemu ja ilo oli pienellä pojalla rajaton. Heti pihalle ja koeajoon: otti ohjaustangosta kiinni, asetti itsensä pyörän päälle, jalka polkimeen, toisella vauhtia ja eikun menoksi. Luonnollisella itsestäänselvyydellä, ja vanhempiensa ällistykseksi :D. . Ja skidi on vasta 4,1 v. Ja pyörä n. 2 vk. Puupyörällä harjoitettu ja kehittynyt tasapainovarmuus taatusti edesauttoi normaalipyörän ensikäytön helppouden (upea lause, eikö.. :).
Sveitsi on oivaltanut talven tarkoituksen.
Alhaalla laaksossa kevät pukkaa plussa-asteita, mutta jos haluaa talven rientoihin, niin lähimpään hiihtohissiin. Siellä pilvien yläpuolella on talvi, siellä voi hiihtää, lasketella, luistella, pulkkailla, ym ym. lumijuttuja..
Ja sitten takaisin alas kevääseen :)
Tahtoo sinne ..
x
Tosi hieno idea! Miksiköhän meillä Suomessa on vain niitä nelipyöräisiä muovihirvityksiä pienimmille lapsille. Ei niissä tasapaino kehity! Lastenlapset.. voi herrajjestas sentään. Saan tänään ruokaseuraa!
VastaaPoistaHienosti menee! Omista lapsenlapsistani jo kolme pyöräilee ja se viimeinen vielä starttaa alle 2 vee
VastaaPoistaSe on tämä puutasapainopyörä, joka minua on kiehtonut heti kun näin sen 2 v sitten ja kun näin kuinka tuo pieni poika sillä potkiskeli ja nautti ja kurvaili kuin isompikin..
VastaaPoistaMutta ehkä jo muutamien vuosien perästä ne on jo hiukka yleisiä myös Suomessakin. :)