perjantai 28. tammikuuta 2011

lapsellista :)




Mun ei tee mieli tehdä enää tänään duunia ! Mutta ku laiskottelin alkuillan mun on pakko. Koko päivä meni ensin piiitkässä palaverissa toimittajan kotona (sain kalaruokaa, nami, näin omin silmin, kuinka helppoa ja ennenkaikkea nopeaa sen kuhafileen paistaminen oli. Voisin kokeilla minäkin), ja sit mua väsytti ku mä tulin kotiin, enkä tehnyt tovin mitään, paitsi mitä nyt puhelimessa juorusin, ja nyt ku olen jo aikaa sitten aloittanut, ja tehnyt, niin voisin jo lopettaakin koneella väsäämisen..  mutta ei ku ei, pakko mikä pakko. Ja siks toiseks mä olenkin ilta- ja yöihminen.

Onkohan hiukka lapsellista, njaah ...  elmoa ja puhia samassa paketissa !  :)

"Sinä pompit", sanoi Ihaa töykeästi.
"En muuten pomppinut. Minulla oli yskä ja satuin
olemaan Ihaan takana ja sanoin Grrrrrrrrrrr-pop-p-p-tsssssz."
"Miksi?" kysyi Kani auttaessaan Nasua pystyyn ja
pyyhkiessään hänestä tomua. "Ei mitään hätää, Nasu."
"Minä yllätyin", sanoi Nasu hermostuneesti.
"Tuota minä kutsun pomppimiseksi", sanoi Ihaa.
"Sitä että toinen tulee ja yllättää. Erittäin epämiellyttävä
tapa. Ei minulla ole mitään sitä vastaan että Tikru on
täällä Metsässä", hän jatkoi, "sillä Metsä on suuri ja siinä
on tilaa pomppiakin. Mutta sitä minä en käsitä miksi hänen
pitää tulla minun pikku kolkkaani ja pomppia siellä."

Natinati !

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

villit askeleet



Heips!
Olen aloittanut toisen blogin, rinnakkaisen "villit askeleet-dancing". Siihen kirjoitan tanssista. Villeissä askeleissa esittelen eri tanssilajeja. Alussa on helpompaa, kun tanssilajit on tuttuja, mutta mitä enemmän niitä kertyy, niin sitä vaikeampaa niiden löytäminen ja keksiminen on.
Käykää nauttimassa tanssin erilaisuudesta ja riemusta.

perjantai 14. tammikuuta 2011

Nalle Puh


"Mitä sinä teet?"
"Istutan tammenterhoa ja siitä kasvaa tammi ja 
sitten saan vaikka millä mitalla tammenterhoja 
aivan ulko-oven edustalta, 
eikä minun tarvitse enää kävellä kilometrikaupalla.
"Entä jos ei kasva?"
"Kyllä kasvaa, sillä Risto Reipas sanoi niin.
Sen takia minä istutan sen.
"Toisin sanoen", sanoi Puh, "jos minä istutan taloni
eteen hunajakennon, siitä kasvaa mehiläispesä."
Nasu ei ollut siitä varma.

xxxx

torstai 13. tammikuuta 2011

5. Puerto de la Cruzin lomapäiväkirja, päivät 12–15)

12. päivä su. (2.1.11)
Lenkki yläkaupunkiin. Nyt päätin tutkia vanhan Casinon. Se on upea iso rakennus yhden kukkulan laella, joka näkyy parvekkeellemmekin. Ja sinne vei ne "tuhannet" portaat, joita olin etsiskellyt, onnistuin nyt löytämään (kartan avulla). Rakennus oli upea, yksityis-omistuksessa ja monien "yksityinen–pääsy kielletty" -kyltein varustettu.




Casinon ympärillä oli kaunis vesiputouspuisto (ja edelleen niitä portaita..). Vähän kauempana oli suuri keskuspuisto, jossa aamuhölkkääjät ja kävelijät viihtyivät. Ja sieltähän tuo Teidekin näkyi hyvin.

Allasterassille palattuani. M ja Hanski oli jo siellä. Tuo H on ihka ilmielävä pohojalainen mies. Kun hän pääsi vauhtiin (ja puhuikin lähes tauotta) tulee esiin ne puukot ja ärräpäät ja pohjanmaan ihmisen luonnekuvaukset  hauskasti väritettyinä – Häntä oli vinha kuunnella (muistin ne kaikki samakasalaiset pohojalaiset! ). Hän mietiskeli syntyjä syviä. Ja pohojalaiseen tapaan kertoi lähteneensä kerran ruokapaikasta laskua maksamatta odotettuaan sitä ab. 45 minsaa (".. ja perkele..." -tyyliin). Piti sit varmaan olla tarkka, ettei ihan heti samoja polkuja kulkenut :)

Loppupäivä normaaliin tapaan patikointia keskustassa ja syömässä (alan jo tottua päivittäiseen ruokailurytmiin!)

Ilta suomiScandikissa, onneksi Hanski saapui (johan sitä nyt yhtenään nähdään) ja ainoana miehenä (kun tuo toinen tuttu - Kari - oli jo Suomeen matkannut,) tanssitti meitä vuorotellen (mikä tsägä hänelle..), kunnes otti ja vei meidät karaokepaikkaan. Kuulemma Espanjassa (Teneriffalla?) ei juuri ole karaokepaikkoja, ja siksi paikallisetkin tulevat laulamaan tänne. Heillekin on oma laululuettelo.

Aikamme kuunneltuamme jätimme Hanskin odottamaan kolmatta lauluaan ( ei me ihan oikeesti jaksettu olla siellä enää) ja lähdimme Kopukkaan. Ja kas, taas oli Pedro, joka tanssitti. Nauratti ajatus, että tälläkö kertaa meidän oma Pedro sieltä kasasta paljastuu (tilastollisesti eniten tavattu nimi.. hih), mutta oli taas väärä hälytys. Jossain vaiheessa laitettiin marizanin kanssa keula kohti hotellia. Pikkunälkään pysähdyttiin yöterassille (mähän alan oppia..), muttei se annos mikään pikkunälkään ollut ! Ja tultiin M:n kanssa siihen tulokseen, että liikkuminen tyhjällä vatsalla olis paljon mukavampaa, kun laahauduimme hotelliin.

13. päivä ma. (3.1.11)
Loppu häämöttää, enkä ole nähnyt kuin pintaraapaisun. Pieni, tavanmukainen lenkki yläkaupungilla, huomio: – makkarat kasvaa puussa, M.O.T.. Palattuani mentiin marizanin kanssa uudelleen kävelylle, etsittin Suomi kahvipaikka ja join suomi-kahvia (ei oikein maistunut, M. jo tiesi ettei kannattanut ostaa) ja sit allasterassille... on kuuma päivä.

Hanski löytyi myös altaalta, ja nyt hän päättäväisesti ilmoitti aitoon pohojalaiseen suoraan tapaan, että laittaa välit poikki ystäväänsä kalliilla hajuvedellä (ei sentäs puukolla..). No, sehän kirvoitti monta kiusottelua.

Keskustassa viimeiset ostokset (eihän niitä ihan vikaan päivään..) ja se ruokailu. Ja loman melkeinpäättäjäisiksi jätskit. Arvata saattaa, kumpi oli mun – no tottakai toi suurempi. Askeleita 12650 kpl.

Kas, maanataina on suljettu-päivä Kopukassa, niinpä iltaa vietimme omassa hotellissa. Tuli pariskunta M. ja O. ja saimme selvitettyä puh. asian (kun ei puhelin ollut vastanut ja nyt havaittiin, että rouva oli naputellut numeronsa eteen tähden sen plussan tilalle.. tosi naisellista!!). Kun alkoi – yllätys yllätys – Bingo (totta! ja kuulemma oli semmonen että paperinpalaan neulalla pistetään reikä ao. huudetun numeron kohtaan), niin lähdimmekin A.O.:n luokse kylään :). Asuivat ihan lähellä. Oli mielenkiintoista nähdä, millaisessa asunnossa asuvat sen 4–5 kuukautta. Rakennus on entinen apartamenthotelli, joka on lopettanut liiketoimintansa, ja josta yksityiset ostivat huoneita, ja nyt vuokraavat niitä. Näitä on useita. Lama on tullut tännekin, ja liikkuessa yläkaupungilla aina silloin tällöin pisti silmiin "myytävänä" -kyltit. Myyvät sen mitä omistavat.

M. & O.:lla oli alkovi ja olohuone keittiöllä (sellainen tilava hotellihuoneisto) ja iso parveke palmujen reunustamalla merinäköalalla. Mutta kun rva M. alkoi puhua torakoista, nousi inhoreaktio, ja kerronnan lisääntyessä torakan silmien väli vain kasvoi (varmana ainaskii 20 cm) ja puistatukset kävi niin kertojalla kuin kuulijalla. Nimittäin ne on tosi isoja palmutorakoita, AIVAN vaarattomia KASVISSYÖJIÄ. Kun kellahtavat selälleen, eivät pääse enään jaloilleen ja kuolevat. Ja niitä kuulemma silloin tällöin löytyy samoin kuin nyt tarinoissa :-). Eivät lennä mutta hyppivät. Asia selvä, päätin: tulevan talviasunnon on oltava ylimmässä kerroksessa ja mahdollisimman kaukana palmuista. Me ei muuten nähty ensimmäistäkään elukkaa hotellissa, ei isoa eikä pientä (ei kaks- eikä useampijalkaisia..).

14. päivä ti. (4.1.11)
VIIMINEN PÄIVÄ. Vietimme sen tavallisuudesta poiketen rannalla. Ja mä uin kauan  tyrskyissä – ihanaa (miksen tätä tehnyt aiemmin..., sietää kysyä). Rannalta löytyi hassuja kivikasveja.

Viiminen keskustakierros, ruoka ja iso annos kakkua viimisen päivän kunniaksi. Mä söin sittenkin joka päivä tai lähes.. :).

Tässä välissä ehdin viel kertoa, että kaupungissa oli uskomaton liikennekulttuuri. Milloin vain seisoi suojatien kohdalla (tai siellä päin), autot pysähtyivät. Se oli ikäänkuin toinen luonto. Mietinkin, miten se liikenne silti sujui, kun ei turistit sun muut aina ihan samaan aikaan ylittäneet katua. Ja IHAN AINA autot antoi tilaa, ilmeisesti yksi auto pääsi aina pujahtamaan.. Eikä ne ajajat edes ottaneet kädenheilautuskiitosta vastaann. Nurkan takaakin tulivat kuin varautuen. Uskomatonta. Paljon olen nähnyt kohteliaita autoilijoita Euroopassa, mutta täällä toi oli huippu.

Niin, täystupakointikielto astui Espanjassa voimaan 1.1.11. Ja se näkyi. Sisällä ei enää poltettu, mutta joidenkin kapakoiden, joissa ei ollut terassia, edessä alkoi näkyä tumppeja (kuinka kotimaista). Silti roskiksia ja tuhkakuppeja oli paikoin varmaan 10 metrin välein. Hirmu siistiä!

Sit alkuillasta alkoi hillitön pakkaaminen. Joka vei voimat... Kumpikin salaa mietti, miten sanois toiselle, ettei mentäis Kopukkaan tai minnekään. Ja niin kävi, että yhteisymmärryksessä istuimme tovin hotellilla kuuntelemasa viimisen kerran Kikoa. Eipä juuri muita ollut.

Unet aamua ja lähtöä kohti. Tuli käveltyä, turistua, auringonottoa, ja tietenkin salsatanssia. Aika hyvä saldo lomalle.



15. päivä ke. (5.1.11)
Aamulla bussi haki aamiaisen jälkeen. Normaali koneeseen aettuminen ja viuuuh – kotoSuomeen illalla. Siinä se. Loma. Mutta tulen uudelleen. Jahka huilaan ensin ja teen kaikki duunit sitä ennen. Kiitos Marizan, kivaa oli.

Orvokki xxx


keskiviikko 12. tammikuuta 2011

4. Puerto de la Cruzin lomapäiväkirja, päivät 10–11


10. päivä pe. (31.12.10)

Teide kutsuvana odottaa, kuva pysähdyspaikalta.

Minun ainoa retki – Teide-tulivuorelle – meinasi tyssääntyä alkuunsa, kun unohdin matkakuitin ja sitten en meinannut löytää sitä (yks pää kesät talvet..) Marizan ei lähtenyt, kun on ollut jo aiemmin muutaman kerran siellä.

Luonnon ihmetyötä
Klo 9 alkoi bussimatka. Matkalla nähtiin monia erilaisia kasvillisuusvyöhykkeitä, ja jotain 1000 metrissä alkaa mäntymetsävyöhyke ja sen jälkeen pikkuhiljaa maisema muuttuu kitukasvun jälkeen kuumaisemaksi. Net ketkä on olleet kuussa, sanovat että kuussa on aivan samannäköistä. Matkalla tutkimme myös luonnon veistoksen, kivikukan.

Bussi kuljetti 2200 metrin korkeuteen, ja meillä oli todella tuuria, sillä Teiden huippu näkyi koko ajan ja niinpä hissillä päästiin nousemaan 8 minuutissa 3550 metriin. Teiden huipulle (3718 m) ei enää pääse kukaan ilman erikoislupaa. Teide on maailman kolmanneksi korkein tulivuori. Ja se sijaitsee vajoamaksi nimitelyllä alueella. Siinä on tiedemiesten mukaan aikojen alussa ollut valtava tulivuori, korkeus arvailujen varassa, ja joka sitten on räsähtäen vajonut. Ja Teide noussut sieltä keskeltä. Voi vain kuvitella sen ex-tulivuoren korkeutta.

Vuoden 2010 viimisenä päivänä taivaassa,  pilvien yläpuolella.. mitähän ensi vuosi tuo tullessaan? Ja olihan siellä mahtava olla. Lunta. Varoittelivat , että siellä on kylmä, vaan kun ei ollut. Oli harvinaisen leuto sää, sanoivat he sitten.



Paikallisbussilla voi myös mennä Teidelle, mutta pitää varautua siihen, että paluuvuoro on vasta 5 tunnin kuluttua. Kertoi se tuttu pariskunta, joka viime vuonna juuttui sinne tietämättä bussien harvaliikkumisesta ja joka sit vähän ennen paleltumavammoja pääsi liftillä lähikylään, jossa oli busseja. Eli vaellusvehkeet mukaan ja lämmintä päälle ja liikkeelle. Ei siellä muuta voi tehdä, siinä ala-asemallakaan. Joskus tulen tänne vaeltelemaan.

Hotellille takaisin iltapäivällä, käväistiin syömässä (söin sittenkin tänään!) ja keskustassa – kuinkas muuten. Suomalainen Erkki törmäs meihin safkapaikalla. Istahti jutustelemaan. Se on kans hauska tyyppi. .... kun ensi sanat oli vaihdettu, niin hän heti taas tokasemaan, että on varattu ja ei hän ala mihinkään  ja odottaa kaveriansa tänne, etc etc. Hiukka katsottiin kieroon, että hei, kamoon ei me olla vaarallisia.. relaa vähän, kunhan jutellaan. Mikähän laittaa joidenkin miesten mieleen että jos nainen puhuu ja hymyilee, niin heti on iskemisajatus. Muuten se oli ihan OK, tais olla vaan niin kova ikävä ystäväänsä (ja oli jo tasaantunut , kun uudelleen törmättiin jossain ). 

Puujätti Charcon-aukiolla
Illan tullen aloimme valua keskustaan. Uudenvuodenvastaanotto oli pääasiassa Charcon aukiolla. Ja sinne mekin.Kahvilan puolella alkuillan soi musa  ja toisessa päässä oli iso tanssiaukea ja soittokororokkeella soitettiin lattarimusaa koko yön. Ensin istuskeltiin, sitten käyskenneltiin satojen muiden joukossa, katseltiin tanssia ja kuunneltiin musaa, törmättiin tuttuihin ja kellon lähestyessä 24 ihmiset alkoivat siirtyä pikkuhiljaa meren rantaan, me myös joukon mukana. Tuolla on tapana kellon soittaessa vuodenvaihdetta joka lyönnillä syödä yksi viinirypäle, ja jos onnistuu, vuodesta tulee hyvä. Olimme varustautuneet. Mutta ei siellä mitään kelloja kilkutettu ja ne viinirypäleet sitten syötiin tasatahtia nielemisen kanssa. Ja nähtiin mitä kaunein, suurin ja mahtavin ilotulitus. Harvoin olen ollut melkein tulitteiden alla. Fantastico.

Ja takaisin tanssitorille. Hetken heiluttiin reunassa kunnes joku, tais olla Alfonso (hauskoja nimiä!), "tarttui" kiinni ja siinä tunnin verran salsattiin, ennenkuin pääsin karkuun .. hih, ja marizanin löysin, se kun tanssi myös omia polkujaan. Siinä tuo vuodenvaihde kului ja sujui. Ja uusi vuosi 2011 alkoi. Olisi ollut kiva olla kamera mukana, mutta ei sittenkään arvannut ottaa mukaan.  Ja kun ei taxiakaan ollut saatavilla niin kävellenhän laahustettiin hotellille. Yöllä lämpöä +19 C.

Se mikä poikkesi täysin suomalaisesta uudestavuodesta (ja vapusta ym.) oli siisteys. Ei roskia maassa ja mm. kaikki shamppanjapullot laitettiin roskiksiin (Kioskissa myytiin pikkupulloja shamppanjaa! Kuinkahan Suomessa moinen onnistuisi?). Ja toinen poikkeama; ei näkynyt humalaisia eikä örheltäjiä. (Marizan tästä jo kirjoittikin, mutta se on sellainen asia, ettei se kertaamisella pahene..). Eikä ihmisillä silti näyttänyt olevan tylsää. Enkä koskaan ole nähnyt moista joukkotanssimista (en sitten tiedä tangomarkkinoista), mutta tuolla torilla ja pitkälti ympäristössä ihmiset tanssivat..... Buena Nueva An(j)o 2011 (Heko mun epsanjaa.. :)


11. päivä la. (1.1.11)
Päivä osoittautui harvinaisen kuumaksi, etten sanoisi. Terassilla aurinkoa aamusta (koskaan ei sieltä tullut napsattua fotoa..). Ja sitten onkin jo myöhäistä lähteä lenkille (aamulla se on tehtävä). Iltapäivän +24 asteessa lumpsitaan siellä sun täällä ja havaitaan, ettei missään näy eilisen kansantapahtuman siivottomia jälkiä. Ei lasinsirpaleita eikä mäyräkoirankuoria tai pizzalaatikoita (eikä pulloja). Ilmassa väreilee pyhäpäivän tuntu. Illemmalla ihmisiä alkaa olla enempi liikkeellä. Mekin poikettiin holviruokalaan kahville Kjellin treffeille (oli pysyvä kahvikutsu aina klo 18, nyt siis toisen ja vikan kerran, poistuu Norjaan huomenaamulla). Marizankin oli  mukana, ja oli otettu norjalaisen avoimuudesta ja energiasta. Kahvittelu ja jutustelu oli mukavaa senkin takia, kun mitään romantiikkaa ei ollut puoleen eikä toiseen. Aivan kaverina voi tutustua ja jutustella.

Törmättiin Hesan Mattiin, pyys Scandikiin joraa, mutta eihän me siihen aikaan ehditty, kun oli se ruokailu ensin. Ja se olikin koominen. Ensin saatiin odottaa kauan tilausta, sitten ruoakaa, ja laskun saaminen kesti ältsin ajan. Naapuripöydässä olivat odottaneet laskuaan koko sen ajan kun me istuttiin pöydässä. Sanoisin, että oli hitauden maailmanennätys, tai ainakin lomanaikaennätys. Eli ei kannata mennä syömään a) paikkaan, jossa on jo hirmusti ihmisiä ja b) sellaiseen aikaan, kun kaikki muutkin syövät eli iltasella, jos aikoo tehdä jotain muutakin kuin vain istuskella.. Safkailun (mä lopetan syömisen huomisesta)  jälkeen hotellillepäin.

Mentiin  Suomi-Scandiciin vilkaisemaan joskos siellä olisi ketään.  Tyhjän seassa oli ainoastaan se "meijän" Kari ja tuttu pariskunta. Tuotiin heidät hotelliimme, ja oli viikonloppu-vilske siellä. Karihan valtas M:n kokonaan itselleen joten onneksi oli tuo viimekertainen borsahattuinen Angel, joka salsatteli minua. Mielenkiintoinen havainto ollaan tehty: espanjalaiset naiset tykkäävät tanssia yksinään lattialla. Aina näkee puolenkymmentä naista, jotka itsekseen tanssivat salsaa tai sen tapaista.

Olihan siellä kans yks sellainen paikallinen homre josta klisee latinomiehen käyttäytymisestä syntyy: 2 tanssia tanssitti, sitten uno-mas, jonka aikana elekielellä ehdotti tu-mi-dormir (nukkua), kädet korvan viereen (jos vaikka en olisi ymmärtänyt). Uuugh, ei tullut enää unomasia sen ekan unomasin jälkeen. Tää oli ehdottomasti nopein, joka vastaavaa ehdotteli :). Yhdet pakit saatuaan huomasin hänellä uuden "uhrin". Luuleekohan he pohjoismaalaisten (tai yleensä turisti-)naisten olevan jotain yliseksuaalisia olentoja, joiden mielenkiinnon ja kiihkon sytyttää ehdotus yhteisestä yöstä heti tuntemattoman kanssa. Vai onko se vain joidenkin tapa osoittaa kiinnostusta (hetkisen). Jäi arvoitukseksi. Sillä kyllä toiset (paikalliset) osaavat sen verbaalisestikin sanoa ilman ehdotuksia. Ja kun heitä ei ota vakavasti, niin heidän kanssa kyllä pärjää eli voi tanssia :)

...jatkuu...

tiistai 11. tammikuuta 2011

3. Puerto de la Cruzin lomapäiväkirja, päivät 7–9


7. päivä ti. (28.12.)
Aamulla pieni aamiainen (kahvi ja paahtari), hola marizanille  ja sit reviirin laajentamiseen; aikomus parin tunnin lenkille yläkaupunkiin. Ihana irrallisuuden tuntu, portaita ja ylämäkeä niin pitkälle kuin vaan viitsis kävellä. Ja joka jatkuu ja jatkuis ylös kaukaisille vuorille. Ja usein ei ristinsieluakaan näy...




Jouduin banaaniviljelyksille, kun poikkesin "sokkona" (kartta pahus jäi hotelliin) ihan pienelle kujalle, siinä sitten banaanien keskellä tarvoskelin pitkään ja kauan kauas.  Samalla huomasin, että banaanitertut kasvatetaankin valmiiksi pakkausmateriaaliin. :)

Ja alastullessa eteeni ilmestyi jokin ihme talojen välinen kuja aluskasvillisuuksineen, kun vähän "oikailin". Hieman asukkaat ihmettelivät turistia, joka haukkuvia koiria uhmaten ruohikossa vaelteli.


M. oli jo kattoterassilla jonne mä kans aurinkoa ottamaan ja altaassa piipahtamaan. Altaan vettä ei lämmitetä, joten se on ja tuntuu tosi kylmältä. Pitäis kai joskus mennä mereenkin, mutta jotenkin on niin paljon helpompaa kipaista parikerrosta ylöspäin, aurinkoon ja altaaseen.

Keskusta ja shoppailua. Kuinkahan mones laukku meillä onkaan jo menossa... entä ne rannekorut..? Känny? Huivit? Kaikkea on kiva hypistellä.. Sit taas ruokailu. Huomenna en varmana syö mitään. Reitit on jo tuttuja. M. väsyi ilmeisesti etsimään aina vaan uusia reittejä. Lämpöä on päivisin siinä +20 – +24 C, näkyy rantatorin mittarista, silloin kun muistetaan sitä vilkaista.

Tiistai-ilta oli sangen hiljaista (missä on kaikki ihmiset - siis tanssiva väki?) : Ensin oman hotellin salsaillassa; vain pari paria, siirryttiin suomipaikkaan Scandiciin. Siellä kans vain muutama pari ja myös se aikaisempi suomituttavuus Kari. Houkuteltiin se meidän meseen Kopukkaan, ei sielläkään juuri ketään ollut, tosityhjää vaan, taxilla sitten toiseen hotelliin, jossa piti olla tanssit. Tyhjää taas. Ainoana paikalla ollut pariskunta tiesi taas toisen paikan (Luambay), no, porukalla sinne. (Ja kas, se olikin aivan meidän korttelissa). Siellä, kumma juttu, väkeä oli paljon ja musiikkina sekä espanjalaista että kansainvälistä ikivihreätä (ihanaa kuunneltavaa), mutta vain pariskuntia, joten se olin mä kun istuskelin, kun Kari tuota marizaa kovasti tanssitteli :), onneksi muakin kerran.

Tämä uusi mukava pariskunta asuu täällä talven 4(–5) kuukautta. He kertoilivat miten ja mistä voi vuokrata asuntoja ja mihin hintaan. Mielenkiintoista tietoa. Eikä mitenkään päätähuimaavia hintoja per/kk. Vastaisuuden varalle... hhhmm.

8. päivä ke. (29.12.)
Apuvaa, jo viikko vierähtänyt.
Aamiainen, pieni, ja sit taas lenkille yläkaupunkiin, nyt kartta mukana. Että on ihana lumpsutella niitä ylämäkiportaita ja ylämäkiä ja mennä kohti taivasta.  Alaspäin sitten tullaankin melkoisella vauhdilla.
Kujat ja kadut tuolla yläkaupungissa ovat
kapeita ja mutkikkaita.
Autolla silti huristelevat, mutta vain yksisuuntaisesti.
On kohtia, joissa vatsattomana on hyvä olla, on niin ahdasta välillä kävelijän kohdata auto.
Mun on helppo tutustua ihmisiin, jos vain tilaisuus tulee, niinpä nyt "törmäsin" norjalaiseen Kjell'iin, jonka kanssa matkattiin alamäkeä takaisinpäin, ja joka kertoili paikoista niin selvällä ja ymmärrettävällä englannilla, että itsekin luulin puhuvani hyvin. Hän näytti mm. Orkideatalon /Agatha Christien talon (eli missä A.C. oli asustanut paljon aikanaan) ym ym.  (eipä tullut kuvaa otettua..)


Loppupäivä sit aurinkoterassia, kaupunkia, ruokailua. En syö taatusti mitään huomenna.  Kumpikin meistä vähän väsyneitä. Mutta kotona sitten nukutaan..  Illalla vakipaikassa Cafe de Parisissa kahvit, se on jo aika traditio, kun ollaan keskustan rannassa, ja Kopukka. Salsaa ei voinut jättää väliin. Oliskos ollut nyt Enrique joka ahkeraan tanssitti, en vain saa mieleen, minkänäköinen oli, mutta vauhdikasta menoa piisas. Ja taas taxilla hotellille.

9. päivä to. (30.12.)
Upee ilma aamusta. Pieni yläkaupunkilenkki. Jotenkin ei jaksa kovin pitkää. Mutta edes vajaa tunnin lenkki.
Allasterassilla aurinkoa ja tottakai nyt vihdoinkin sain sen pirullisen aurinkoihottuman. Välipala. Keskustaan. Shoppailua (taisi löytyä taas niitä "ihania" laukkuja..). Apteekista allergialääke (joka tehosi tosi hyvin). Kurkattiin, joskos Kopukka olis auki, kun eilen illalla olin unohtanut sinne hupparini. Eipä ollut, aukeni vasta klo 21.

Välillä kahvitreffit sen norjalaisen Kjellin kanssa. M jatkoi matkaa hotelliin ja syömään. No ei me kauan  kahviteltu, käveltiin ja hän halusi näyttää erään taiteilijan (Vicky Penfold) taulun eräässä ateljeessä, ja siellä se aika meni, englantia kuunnellen... Kohteliaana miehenä sitten saattoi hotellille ja vannotti että M. (minun ystävättäreni) olisi mukana seuraavalla kerralla klo 18:n kahvitapaamisessa.

Huoneessa hiukan aikaa jutustelin M:n kanssa kunnes klo tuli lähemmäks 21:tä ja oli aika lähteä uudestaan keskustaan hakemaan sitä pahuksen unohtunutta hupparia (tarttisin sitä huomista Teiden-retkeä varten). Ei tullut mieleenikään taxi, vaan huikkasin M:lle, että olen puolen tunnin kuluttua takaisin. Ikinä olis kuvitellut, että edestakaiseen matkaan menee tunti ja varttti (tosin osa aika meni kopukassa, kun söpö tarjoilija sen hupparin jostain haki), ja mä sentäs kävelin reipasta vauhtia (..osasin kulkea ihan yksin..!). Silloin selvis, että keskustaan todella kestää kävellen se puolituntinen. Ei olis uskonut. !
Keskustan rantaa, Cafe de Paris ja Kopukka "selän takana"
Loppuilta (alkuyö?) istuskeltiin hotellin baarissa ja kuunneltiin "meidän omaa laulajaa" Kikoa (joka laulaa ja soittaa iltasin hotellillamme). Se on mukava laulaja, aina huikkaa laulunsa ohella "holat", kun näkee jos istumme hetkenkin salissa. Tosin emme niin usein siellä ole, ja hän on jo lopettanut kun hipsimme yöllä hotelliin. Respa"vahti" tulee heti avaamaan oven kun näkee meidät oven ulkopuolella. Ei tarvitse enää ryskyttää ulko-ovea, niinkuin ekoina öinä. Arki-illan tapaan oli hiljaista tanssijoiden suhteen, mutta oli vaan hyvä välillä ottaa huilin kannalta ja vain kuunnella musaa ....

Marizan on mukava reissukumppani, ajatellaan monesta asiasta samanlailla. Paitsi tuosta aamulenkistä, mutta siihenkin on syynsä; M:n polvia ei yksinkertaisesti ole luotu ylämäkiä varten.. :)
Ja kas, tänään en tainnut syödä välipaloja kummempia, en kai "ehtinyt"...

..jatkuu..

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

2. Puerto de la Cruzin lomapäiväkirja, päivät 4–6

4. päivä la. (25.12.10)
Marizan ei nukkunut silmäystäkään (niin sanoi) kun naapurihuoneeseen muuttanut nuoripari piti osan aikaa semmosta ähellystä, ettei uni tullut. Mä en kuullut mitään.

Aamupäivä, kattoterassia ja kaupunkia. Poikkeuksena koko päivän paistanut aurinko, jolloin terassia oli huomattavasti enempi kuin kaupunkia. Vasta iltapäivällä mentiin (luultavasti lähes samoja reittejä pitkin) keskustaan ja haukattiin jotain pientä, kun hotellilla oli joulupäiväillallinen, johon (pöhköt me) myös oltiin osallistumassa.

Tämä Cruz on merkillisen mukava kaupunki, on monta ulottuvuutta niin rantaviivaa pitkin kuin myös sisämaahankin päin. Vaikka turistit ovat puolet asukasmäärästä, niin se ei kuitenkaan ole niin merkittävästi esillä, sillä paikalliset asuvat ja työskentelevät tässä samassa yhteisössä. Ja sekaisin on korkeita (ja matalampia) hotelleja ja vanhoja asuintaloja. Että minä tykkään tästä.

Tuolla vasemmalla näkyy holviravintolan aukot muurissa.

Aallonmurtajat ja takana merivesialtaat.


Jouluilallinen klo 21.00: 7 lajia tunnissa ja kamalalla kiireellä; ensimmäinen oli just ja just syöty kun palvelualtis henkilökunta toi jo toista annosta pöytään. Ensin lihakeitto leivän kanssa (sillä lautasellisella olisin elännyt päivän) –  lohimedaljonki + 3 ISOA perunaa (perunat täytti lautasen) –  jokin mustaviinimarjan makuinen sorbetti –  ISO lihapihvi vihanneksilla ja perunoita (liha oli paksu ja hirmu iso, suuri osa jäi lautaselle) –  jäätelö + kääretorttu (annos oli kuin ahneen 7-vuotiaan pojan hamstraama) –  shamppanjaa pari lasillista, ihan yökötti kaiken jälkeen  – karkkia kourallinen...  M. sai kamalan ähkyn ja huonoista polvista ei ollut tietoakaan kun hän ampaisi tukka putkella huoneeseen tekemään sitä mitä nyt tehdään kun on kunnon ähky. Samoin oli minullakin liian täysi olo joka helpottui yökkäämällä.

Hotellimme, Noelia playa, julkisivu
Loppuilta oman hotellin salsatansseissa, jotka alkoivat, kun meiltä ruoka loppui. Siellä oli Angel, joka pyöräytteli minua salsassa vallan upeesti, borsa päässä vähän elvistellen. Mutta se sopi sen tyyliin. Ja marizanilla tietenkin oma tanssittaja.



5. päivä su. (26.12.10)
Tein pienen aamulenkin mustan rannan tuntumaan. Jätin M:n nukkumaan (noh.. tosiasiassa polvet oli se syy, ettei halunnut lenkille). Tosin huomasin, että on liian vähän vaatteita yllä niin aamutuimaan, joten lenkki jäi vain rannalla kävelemiseen. Mutta ihanaa se oli. Sit taas aurinkoa terassilla, ennenkuin pilvistyi. Pieni ruoka "toast", enempää ei oltais jaksettu eilisen jälkeen. Huomenna en sit syö mitään.

Charco-aukiolta näkymä

Suomitansseihin iltasella. Suomiseura järjesti Tapaninpäivätanssit. Tangoa, humppaa, valssia jne. Ja iltamat alkoi jo 18.00. Koko iso sali oli tupaten täynnä suomalaisia. Tuttujakin näkyi Helsingistä asti. Missä lie muun ajan viettävät, kun ei maastossa heitä näkynyt. Mutta kaupunki on laaja ja ollaan eri aikoina liikkeellä.

"Laulu-kitara"-pieni kapakka
Sieltä sitten "laulupaikkaan". Oli kiva idea M:ltä näyttää tuo paikallispaikka minulle. On hyvin pieni kapakka, jossa 3 miestä istuu ahtautuneena pienellä korokkeella ja soittaa kitaraa ja laulaa espanjalaisia lauluja. Paikka on aivan tupaten täynnä, osa väkeä seisoo ulkopuolella. Me mahduttiin just sisälle pitkän pöydän ympärille. Siellä on kiva tunnelma. Ihmiset laulaa mukana, joku (paikallinen) sai lainaksi mikrofonin ja lauloi ja miehet säesti kitaralla, joku säestää marakasseilla ja kaikki osallistuu. Viereinen mies pyys mut tanssimaan ... siis tanssimaan, pienen pieni kapea käytävä pöytien välissä,  ja siinä pyörähdettiin, ainoana parina. Vinha kokemus. Tosin hakija osoittautui innokkaaksi tanskalaiseksi, mutta ei se kokemusta vähentänyt. En vain saanut mitään selvää miehen englannista, kun sillä oli se peruna kurkussa puhuessaan :). Sen kyllä ymmärsin, kun hän seuraavaksi illaksi treffejä järjesteli. Katsoo nyt sitten.

Sieltä matka jatkui taas Kopukkaan, keskustan salsapaikkaan. Nyt oli Pedro, joka haeskeli koko illan salsaamaan. Ne kaverit kertoo melkein heti alkajaiksi nimensä. Ja taisi Karikin taas olla marizaa tanssittamassa hetken aikaa (!). Paikalla oli upea tanssipari, joka tanssi kaikki salsalajit kuin ilmaa vain. Ihailin. Ja poislähtiessämme menin juttelemaan, kysäsin, mikä oli nimi just olleelle tanssilajille. He puhui vain espanjaa, silti ymmärrettiin toisiamme ja voi autuus... se mies otti mut käsivarsilleen (naisensa luvalla, kaiketikin) ja näytti miten mennään ja hups, tanssimmekin yhden loistavan pitkän kappaleen (tais olla bachataa). Olin otettu, varsinkin kun mies kiitteli eli kehui. Totes, että olen tainnut ennenkin tanssia. Ja mä kiittelemään naistansa miehen lainaamisesta ja sanoin, ettei laskis moista kaveria ikuna karkuun. Luultavasti tultiin taas taxilla takaisin.

6. päivä ma. (27.12.10)
Takana merivesialtaat
Koivet ja polvet tuntuu kummallakin hiukka kipeeltä. Muttei ihme kaiken sen salsaamisen ja ylä-alamäkikävelyn jälkeen. Mut me ei valitteta, ei. Kotona sitä ehtii. Jätin sen lenkkeilyn väliin, vastahan olin sen aloittanutkin. Kaupunkia, kattoterassia, kaljat, ruoka, viinit... järjestys ehkä toinen, mutta yhtäkaikki. Jonkun suomalaisen miehen kanssa hiukka turistiin allasterassilla, mutta kesti monta päivää ennenkuin uudestaan törmättiin Hanskiin. Lämmintä on ja kesäistä, hiukka pilvistä. Ihan varmasti Marizakin on jo oppinut kulkemaan osittain samoja reittejä, koska minusta kadut näyttävät jo jotenkin tutuilta. Ruoka on hyvää. Vaikken aio syödä huomenna mitään.

Kauan odotetun pärskeen kuvaus onnistui
Olisin voinut vaikka kuinka kauan tuijotella näitä tyrskyjä, jotka lakkaamatta pauhasivat rantakivikkoon (siis laavakokkareihin). Nousu- ja laskuveden vaihtelu, jatkuva pauhina... se veti hiljaiseksi, meri ei pysähdy, ei välitä mistään..
Iltaa varten vaatteet vaihtoon. Kopukka kiinni maanantaisin. Laulupaikassa vähemmän väkeä, silti hyvä fiilis. Sama Heinz odotti ja tanssitti taas (ettei vaan olis ihastunut). Juttelua, päivän kertaus omalla partsilla. Sen verran hauskaa meillä on, ettei ikinä päästä nukkumaan ennen klo 02:tä, parhaimmillaan menee  klo 03:n yli.

..jatkuu..

perjantai 7. tammikuuta 2011

1. Puerto de la Cruzin lomapäiväkirja, päivät 1–3.

Loma Puerto de la cruzissa, tähän astisen elämäni ihanin loma...  (onneksi muistini on kovin lyhyt..). Tämä ei ole sitten mikään matkailutietojuttu, vaan ihan arkista tohinaa lomalta.


1. päivä ke. (22.12.)
Puolitoista tuntia unta, viimiset rippeet vielä matkalaukkuun (net, joita ei takuulla perillä tarvita). Poika haki kukonlaulunaikaan aamulla klo 4 ja marizan napattiin matkalla. (Kiitos kivan poikani, joka jaksoi herätä heittääkseen meidät kentälle.)

Alkoi puuduttava 6 tunnin lento sillipurkkimaisessa olotilassa (kuka ja mikä lie on ollut mittana lentokonetuolien peräkkäinasettelussa).

Perillä. Yllätykseksi ei vastaan löyhkäytynytkään kuuman polttava ilma, vaan aivan kesäinen lämmin henkäys, kuin kotimaan kesäilma. Tietenkin marizan ja mä (ja pari muutakin) ahtauduttiin väärään bussiin, kiitos epätarkkojen oppaiden (tai niiden puuttumisen). Taisi tulla omalle oppaalle tukalat olot, kun ei osanottajamäärä stemmannut. Onneksi löysi meidät, onnelliset istuvaiset.

Uteliaana katselin maisemia; vuoristoa ja pikkukyliä, ylä- ja alamäkiä. Mielenkiintoista. Matkaa oli vain alle puolisen tuntia Puerto de la Cruziin.

Hotellissa (joka oli tosi hieno ja kiva, ei sillai ylihieno, mutta kelpas meille; huoneessamme oli alkovi eli ruokailutila ja olohuone olikin makuuhuone ja keittiö) hiukka huilasimme laukkujen purun jälkeen (ja taas mieleen hiipi kammottava ajatus: ihan liikaa tavaraa matkassa).
 Ja sitten tutkimaan kaupunkia. Minä uskollisesti Marizanin perässä (no joo, vieressä kumminkin). Kaikki kadut oli niin outoja, että ihme kuinka M. osasi sinne keskustan rantaan (kokeneena matkalaisena vissiin muisti). Ei tuo matka pitkältä tuntunut, kun näkemistä ja kokemista oli joka askeleella.

Matkalla syötiin holviruokalassa, josta oli hieno näköala merelle ja aallonmurtajille ja keskustan rantaan. Takaisin sitten tultiinkin ihan muita reittejä.

Iltatälläys. Suomi-paikka Scandic oli ihan nurkilla, ja sinne aluksi. Oli hiljaista, muutama ihminen paikalla, ja parin tanssin jälkeen jatkettiin matkaa, huikattiin vain Erkille moit, kun häippäistiin (oli ensimmäinen suomalainen tuttavuus). Matka jatkui keskustan rannan tuntumaan, salsapaikkaan, Valkoiseen hevoseen (kopukka)... ja taas eri katuja pitkin. Salsaa kuuntelisi ja katselisi vaikka kuinka. Onneksi ei tarvinnut jäädä kuuntelupuolelle. Taisi olla Juan ja Lorenzo kun ahkerimmin haki, eikä välittäneet pakeistakaan. Salsaa tanssitaan hiukka erilailla kuin mitä olen Suomessa oppinut, mutta pian pääsin systeemistä jyvällei. Kello oli pitkälti yön puolella kun käveltiin hotelliin... ja taas eri reittiä.

2. päivä to. (23.12.)
Aamulla herätessä oli kumman pimeetä, kuin olisi vielä yö. . .. M. kekkas, että eipä ihme, kun olimme vielä Suomen ajassa, 2 tuntia edellä. Uudet unet ja puol yhdeksän (paikallista aikaa) olimme jo aamiaisella. Hiukka väsytti, ja kurkattuamme 7. kerroksen kattoterassille ja havaitsimme sen olevan upea paikka altaineen ottaa aurinkoa, niin sinne torkkuilemaan. Muutama tunti ehdittiin päivistellä, ennenkuin pilvistyi (siunaama pilvisyys!) ja eikun kaupungille.

M. vei taas ihan outoja reittejä. M:n loistavan espanjan kielen avustuksella saatiin mulle jääkahvi, mutta millainen: lilliputtikahvikuppi ja jättilasi jääkuutioita. (ja itseasiassa mä olin ollut tilaamassa eli haluamassa jäätelökahvin..). Ei meinannut naurusta tulla loppua. (tarttee lisätä, että kyllä M puhuu espanjaa, mitä nyt välillä tulee huteja)


Hiukka shoppailtiin ja hypisteltiin. Sata kilsaa käveltiin ja miljoona ylämäkeä noustiin ja kaikenlaista tuikitarpeellista tuli hankittua. Ruoka oli taas hyvää. (M ottaa kalaa ja mä yritän pysyä salaattilinjalla, jossa on iso kasa kanaa tai jotain). Paikallinen olut oli ihmeen hyvää (minusta, joka en tykkää oluesta)

Illalla tanssiin valmistautuminen. Hipat kun alkaa vasta klo 22.00 maissa, niin mentiin reteesti taxilla keskustaan (ei se paljoa maksanut, runsaat 3 euroa). Ensin katottiin Cafe de Parisin tanssit.. Kovasti on kuulemma muuttunut. Ei ollut sisätilatansseja, tai olihan, mutta ne oli sillai ikkunan edessä, että ne pysäytti ulkopuolella käyskentelevät ihmiset katselemaan. Hetki siinä terassilla istuttiin ja taas Kopukkaan. Tutut Juanit ja Lorenzot jo siellä "odotti". Hiukka hankala on torjua innokasta hakua, aina vaan "uno mas" – yksi vielä – ja kun sitten vie itsensä lattialta pois pöytään, niin eikös sama hemmo ole taas uudestaan hakemassa. Tavattiin suomalainen, Kari, joka tuntui olevan hiukan hukassa salsapaikassa, koskapa eihän suomalaiset miehet salsaa tanssi. Taidettiin tulla taas taxilla hotelliin. Yölämpöä oli taxiasema-aukion mittarissa hulpeat +21 C.

3. päivä pe. (24.12.)
Aamupäivällä muutama tunti allasterassillla, ennenkuin luoja loi pilvet. Siis upean ilman kaupungilla kiertelyyn. Jouluvaloja ja joulupukkeja näkyvillä, muutama paukkuraketti kuuluu. Ruoka oli hyvää. Ja onpa M nyt jo lisännyt muutaman saman kadunkin matkareittiin, sillä mä tunnistan jo jotain tuttuja paikkoja. Siis istuskeltiin ja käyskennelttiin, ja välillä toisinpäin. Hirmuisesti ihmisiä oli liikkeellä, turisteja ja paikallisia. Lähes kaikki sulkeutuu klo jotain 18.00 eli paikalliset hiljentyvät joulunviettoon. Tosi lämmin sää, ei uskoisi jouluksi. Terasseilla istuskelee vielä joukkio ihmisiä, vaikka ilta hämärtyy. Ja meidän espanjankielentaito senkus kasvaa kahvintilauksissa.. nyt piti saaman kahvi liköörin kera, niin saatiinkin, mutta samassa lasissa molemmat. No, onhan tuotteella nimikin, vaan en sitä muista.

Jouluilta vietettiin sitten kaksistaan hotellilla, omahankkima "jouluateria"-napostelu (hulpea; makkaraa ja juustoa ja sämpylää ja viintä) syötiin ensin sisällä ja siirryttiin partsille turisemaan ja loppunapostelemaan ja katseltiin vuoriston valoja. Jälkikäteen kuultiin kyllä, että aattona olisi ollut muutama tanssipaikka auki eri puolilla kaupunkia, mutta kun ei tiedetty niin ei osattu kaivatakaan.

...jatkuu..
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...