sunnuntai 9. tammikuuta 2011

2. Puerto de la Cruzin lomapäiväkirja, päivät 4–6

4. päivä la. (25.12.10)
Marizan ei nukkunut silmäystäkään (niin sanoi) kun naapurihuoneeseen muuttanut nuoripari piti osan aikaa semmosta ähellystä, ettei uni tullut. Mä en kuullut mitään.

Aamupäivä, kattoterassia ja kaupunkia. Poikkeuksena koko päivän paistanut aurinko, jolloin terassia oli huomattavasti enempi kuin kaupunkia. Vasta iltapäivällä mentiin (luultavasti lähes samoja reittejä pitkin) keskustaan ja haukattiin jotain pientä, kun hotellilla oli joulupäiväillallinen, johon (pöhköt me) myös oltiin osallistumassa.

Tämä Cruz on merkillisen mukava kaupunki, on monta ulottuvuutta niin rantaviivaa pitkin kuin myös sisämaahankin päin. Vaikka turistit ovat puolet asukasmäärästä, niin se ei kuitenkaan ole niin merkittävästi esillä, sillä paikalliset asuvat ja työskentelevät tässä samassa yhteisössä. Ja sekaisin on korkeita (ja matalampia) hotelleja ja vanhoja asuintaloja. Että minä tykkään tästä.

Tuolla vasemmalla näkyy holviravintolan aukot muurissa.

Aallonmurtajat ja takana merivesialtaat.


Jouluilallinen klo 21.00: 7 lajia tunnissa ja kamalalla kiireellä; ensimmäinen oli just ja just syöty kun palvelualtis henkilökunta toi jo toista annosta pöytään. Ensin lihakeitto leivän kanssa (sillä lautasellisella olisin elännyt päivän) –  lohimedaljonki + 3 ISOA perunaa (perunat täytti lautasen) –  jokin mustaviinimarjan makuinen sorbetti –  ISO lihapihvi vihanneksilla ja perunoita (liha oli paksu ja hirmu iso, suuri osa jäi lautaselle) –  jäätelö + kääretorttu (annos oli kuin ahneen 7-vuotiaan pojan hamstraama) –  shamppanjaa pari lasillista, ihan yökötti kaiken jälkeen  – karkkia kourallinen...  M. sai kamalan ähkyn ja huonoista polvista ei ollut tietoakaan kun hän ampaisi tukka putkella huoneeseen tekemään sitä mitä nyt tehdään kun on kunnon ähky. Samoin oli minullakin liian täysi olo joka helpottui yökkäämällä.

Hotellimme, Noelia playa, julkisivu
Loppuilta oman hotellin salsatansseissa, jotka alkoivat, kun meiltä ruoka loppui. Siellä oli Angel, joka pyöräytteli minua salsassa vallan upeesti, borsa päässä vähän elvistellen. Mutta se sopi sen tyyliin. Ja marizanilla tietenkin oma tanssittaja.



5. päivä su. (26.12.10)
Tein pienen aamulenkin mustan rannan tuntumaan. Jätin M:n nukkumaan (noh.. tosiasiassa polvet oli se syy, ettei halunnut lenkille). Tosin huomasin, että on liian vähän vaatteita yllä niin aamutuimaan, joten lenkki jäi vain rannalla kävelemiseen. Mutta ihanaa se oli. Sit taas aurinkoa terassilla, ennenkuin pilvistyi. Pieni ruoka "toast", enempää ei oltais jaksettu eilisen jälkeen. Huomenna en sit syö mitään.

Charco-aukiolta näkymä

Suomitansseihin iltasella. Suomiseura järjesti Tapaninpäivätanssit. Tangoa, humppaa, valssia jne. Ja iltamat alkoi jo 18.00. Koko iso sali oli tupaten täynnä suomalaisia. Tuttujakin näkyi Helsingistä asti. Missä lie muun ajan viettävät, kun ei maastossa heitä näkynyt. Mutta kaupunki on laaja ja ollaan eri aikoina liikkeellä.

"Laulu-kitara"-pieni kapakka
Sieltä sitten "laulupaikkaan". Oli kiva idea M:ltä näyttää tuo paikallispaikka minulle. On hyvin pieni kapakka, jossa 3 miestä istuu ahtautuneena pienellä korokkeella ja soittaa kitaraa ja laulaa espanjalaisia lauluja. Paikka on aivan tupaten täynnä, osa väkeä seisoo ulkopuolella. Me mahduttiin just sisälle pitkän pöydän ympärille. Siellä on kiva tunnelma. Ihmiset laulaa mukana, joku (paikallinen) sai lainaksi mikrofonin ja lauloi ja miehet säesti kitaralla, joku säestää marakasseilla ja kaikki osallistuu. Viereinen mies pyys mut tanssimaan ... siis tanssimaan, pienen pieni kapea käytävä pöytien välissä,  ja siinä pyörähdettiin, ainoana parina. Vinha kokemus. Tosin hakija osoittautui innokkaaksi tanskalaiseksi, mutta ei se kokemusta vähentänyt. En vain saanut mitään selvää miehen englannista, kun sillä oli se peruna kurkussa puhuessaan :). Sen kyllä ymmärsin, kun hän seuraavaksi illaksi treffejä järjesteli. Katsoo nyt sitten.

Sieltä matka jatkui taas Kopukkaan, keskustan salsapaikkaan. Nyt oli Pedro, joka haeskeli koko illan salsaamaan. Ne kaverit kertoo melkein heti alkajaiksi nimensä. Ja taisi Karikin taas olla marizaa tanssittamassa hetken aikaa (!). Paikalla oli upea tanssipari, joka tanssi kaikki salsalajit kuin ilmaa vain. Ihailin. Ja poislähtiessämme menin juttelemaan, kysäsin, mikä oli nimi just olleelle tanssilajille. He puhui vain espanjaa, silti ymmärrettiin toisiamme ja voi autuus... se mies otti mut käsivarsilleen (naisensa luvalla, kaiketikin) ja näytti miten mennään ja hups, tanssimmekin yhden loistavan pitkän kappaleen (tais olla bachataa). Olin otettu, varsinkin kun mies kiitteli eli kehui. Totes, että olen tainnut ennenkin tanssia. Ja mä kiittelemään naistansa miehen lainaamisesta ja sanoin, ettei laskis moista kaveria ikuna karkuun. Luultavasti tultiin taas taxilla takaisin.

6. päivä ma. (27.12.10)
Takana merivesialtaat
Koivet ja polvet tuntuu kummallakin hiukka kipeeltä. Muttei ihme kaiken sen salsaamisen ja ylä-alamäkikävelyn jälkeen. Mut me ei valitteta, ei. Kotona sitä ehtii. Jätin sen lenkkeilyn väliin, vastahan olin sen aloittanutkin. Kaupunkia, kattoterassia, kaljat, ruoka, viinit... järjestys ehkä toinen, mutta yhtäkaikki. Jonkun suomalaisen miehen kanssa hiukka turistiin allasterassilla, mutta kesti monta päivää ennenkuin uudestaan törmättiin Hanskiin. Lämmintä on ja kesäistä, hiukka pilvistä. Ihan varmasti Marizakin on jo oppinut kulkemaan osittain samoja reittejä, koska minusta kadut näyttävät jo jotenkin tutuilta. Ruoka on hyvää. Vaikken aio syödä huomenna mitään.

Kauan odotetun pärskeen kuvaus onnistui
Olisin voinut vaikka kuinka kauan tuijotella näitä tyrskyjä, jotka lakkaamatta pauhasivat rantakivikkoon (siis laavakokkareihin). Nousu- ja laskuveden vaihtelu, jatkuva pauhina... se veti hiljaiseksi, meri ei pysähdy, ei välitä mistään..
Iltaa varten vaatteet vaihtoon. Kopukka kiinni maanantaisin. Laulupaikassa vähemmän väkeä, silti hyvä fiilis. Sama Heinz odotti ja tanssitti taas (ettei vaan olis ihastunut). Juttelua, päivän kertaus omalla partsilla. Sen verran hauskaa meillä on, ettei ikinä päästä nukkumaan ennen klo 02:tä, parhaimmillaan menee  klo 03:n yli.

..jatkuu..

14 kommenttia:

  1. Vautsi, taas elän hengessä mukana. Siellä meri oli ihan toinen kuin Inglesissä, matalaa, hiekkaa, toki isoja laineita oli. Myrskyä en kokenut.
    Kyllä teillä oli mukavaa ! Enkeleinäkin saitte toimia sille rouvalle. Hienoa vastuullisuutta !

    VastaaPoista
  2. Mukava lukea matkakertomustasi.Niin elävästi kerrot,että on kuin olisi siellä mukana hiippaillut:)Haikeana noita merityrskykuvia katselen......

    VastaaPoista
  3. Caramba, leche ja tuhannen tulimmaista! Kuka peijuuna uskaltaa esiintyä Vale-Pedrona Epsanjassa?

    VastaaPoista
  4. syysmyrsky, kiitti yhteisestä haikeudesta... sillä niin minäkin niitä haikeudella katselen.. ja muistelen. :)

    VastaaPoista
  5. Pedro.. ettet vain olisi ollut sinä siellä, noin hyvin kun manailet epsanjaksi :) Tai sitten se oli leche-homre, joka sinua matki.

    VastaaPoista
  6. No mua vaan jotenkin sieppaa, kun oon viikon pari veke, niin heti on miljoonan pedroa tyrkyllä. Harvinainen taiteilijanimeni kärsii inflaation.
    Ahistaa jotenkin niin kummasti...

    VastaaPoista
  7. ..iisisti, pedro.. hengitä syvään.. ei teitä nyt ihan miLjoooonaa ollut, mutta kummasti yleisin nimi kuitenkin, noin tilastollisesti menneillä viikoilla :), odota vaan jatkossa :DD

    VastaaPoista
  8. Kyllä minä vielä... aivan varmaksi en tietenkään me sanomaan, mutta... vannomatta paras. Teide olisi myös upea kokea!

    VastaaPoista
  9. Ihania kuvia orvokki ja kattava matkakertomus, sairauskin on tipotiessään kun näitä katsoo ja kaukokaipuu yllätti heti. Kiva kun olette palanneet mitä ilmeisemmin hyvissä sielun ja ruumiin voimissa?

    VastaaPoista
  10. Anna, Teide oli yks loman kohokohta, se tulee vasta myöhemmin. Sitten (luettuasi sepustukseni hih) sinäkin olet myyty nainen, niinkuin minäkin – Teidelle.

    VastaaPoista
  11. mustis, tiedä siitä ruumiin hyvinvoinnista, kun tuolla oltiin koko ajan tulossa ja menossa ja liikkumassa... ja sielukin jäi sinne.

    Mutta suosittelen tuonne menemistä... sanoo innostunut-orvokki, joka nyt niin hirveen monessa paikassa oo käynyt. (mutta tarpeeksi monessa, ja jos haluaa vaellella, niin tää saari on siihen oiva. Mä aion ens kerralla - salsan ohella.. oletan ja uskoisin)

    VastaaPoista
  12. kaunis on paikka ja valkokuvat upeita. osaat vielä laittaa ne niin taitavasti tekstin joukkoon minä olen yhä vielä harjoittelija kuvien laitossa, uudella kamerallani en ole ottanut vielä yhtään kuvaa.
    nyt olis kyllä nätit varpaat, mutta ei taida tulla varvas kaboja enää.

    sä voit nyt järkätä kauneimmat rusketusraidat:)) DDD

    VastaaPoista
  13. Jostain syystä, kaikki jotka ovat kerran käyneet Puerto de la Cruzissa ovat palanneet sinne uudestaan. Se vain on niin kiva paikka. Varoittelin siitä myös orvokkia,nyt huomaan, että sinne se vielä palaa.

    VastaaPoista
  14. aikis, niin ei taida tulla varviskisaa enää. Ja taitaa olla turhan aikaista rusketusrajakisaakaan pitää, kato kun meillä ei oo yhtään rajoja..:) ja kun rusketus häviää, on kroppa yhtä isoa rajaa täynnään. :D

    marizan. Olet sydämellisesti oikeassa, varoittelit, mutta liian ystävällisesti, enkä mä uskonut. Nyt se on sun syys, että sinne mieli halajaa uudelleen.

    VastaaPoista

Olen todella iloinen kommentistasi.
I really appreciate your comment.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...