On ollut hieman paussia / There has been a bit of a break

 

On ollut hieman paussia edellisestä postauksesta. Saatiin remontti valmiiksi ja hieman lisää pakattuja laatikoita, kun pyörryin ja jouduin sairaalaan liki kahdeksi viikoksi. Olin jostain saanut RS-viruksen, joka sitten aiheutti vakavan keuhkokuumeen. Olin huolissani muuttoaikataulusta, mutta poikani lohdutti, että on vielä aikaa muuttamiseen. Ja hän roudas osan huonekaluja, kuten sängyn, joten pääsin pois sairaalasta uuteen kotiin laatikoiden keskelle. Olin tosi väsynyt, enkä oikein jaksanut pakata ja purkaa mitään pitkään aikaan. Mutta onneksi oli ystävät. Vieläkin on silloin tällöin hieman nuukahtanut olo.

It’s been a bit of a break since my last post. We finished the renovation and packed a few more boxes when I fainted and had to be hospitalized for almost two weeks. I had caught the RS virus from somewhere, which then caused severe pneumonia. I was worried about the moving schedule, but my son comforted me that there was still time to move. And he took some furniture to the new home, like the bed, so I got out of the hospital into the new home amidst boxes. I was really tired, and I didn’t really have the energy to pack and unpack for a long time. But luckily I had friends. I’m still feeling some days a bit tired and weak.

Oma osastoni ja huone 10.                            Kahden sairaalan välinen yhdyskäytävä.
My department and room 10.                         The gateway between the two hospitals.

Nyt koti on kutakuinkin kunnossa, laatikot tyhjennetty, mutta vielä saan etsiä tavaroita, että missä ne on. Ja aivan liikaa krääsää on vieläkin, eli ajan kanssa käyn kaikki läpi. Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan kodilta, vaikka pienihän tämä asunto on entiseen verrattuna.

Now the home is more or less in order, the boxes have been emptied, but I still have to look for things, where they are. And there is still too much stuffs, so I will go through everything with time. Little by little it is starting to feel like home, even though this apartment is small compared to the old one.

Nyt kävelen uusia rantapolkuja. Tuttuja nämä on kuitenkin, mutta harvemmin kuljettu. 

Tosin eihän minun koti ole kuin n 20 min. kävelymatkan päässä entisestä (ja autolla 3 min.). 

Now I am walking new beach paths. These are familiar, but rarely walked. 

My home is only about a 20 minute walk from my old one (and 3 minutes by car).

Yhdyskäytävä / Gateway

 

Jorvin ja Espoon Sairaalan yhdyskäytävä. Koronakieltoa on helpotettu ja nyt saa taas mennä vierailemaan potilaan luona, 1-2 vierailijaa kerralla max puoli tuntia.

Gateway between Jorvi and Espoo Hospital. Because of Korona, the visits have been facilitated, and now you can go visit the patient again, 1-2 visitors at a same time for max half an hour.

Linkitetty: James's Weekend Street/Reflections

Vointitilitys / A little information

Tässä ihan lyhyt informaatio. Napatyräleikkaus onnistui hyvin ja olen ollut nyt kotona kaksi ja puoli päivää. Mutta en voi vielä ollenkaan hyvin. Vatsa on niin pirun kipeä ja täynnä mustelmia. Joo - tiedänhän minä, että leikkauksesta toipuminen vie aikaa, mutta kurjaa tämä silti on. Mitään silmäniloakaan ei ole, jos ikkunasta ulos katsoo, lumet on vähentyneet, kun on ollut vesisadetta ja plussakeliä. Yääk. 

Kuvat on ennen leikkausta tehdyltä Helsnki-tripiltäni, Uunisaaresta.

Here is just some brief information. My surgery went well and I have been home now for two and half days. But I'm not well yet at all. The stomach is so damn sore and full of bruising. Yeah - I know it takes time to recover from surgery, but it's still boring. The pictures are from an island Uunisaari, in Helsinki.

Kaivopuisto nähtynä Uunisaaresta.

There is an island, Uunisaari, in front of Helsinki, which can be reached via a bridge. 

Being there, the capital feels very distant.

Pidä peukkuja / Keep your thumbs up

 

Pidä peukkuja. Menen huomenna keskiviikkona niinkin tylsään operointiin kuin sydänalatyrän tähystysleikkaukseen. Ylävatsa on vaivannut jo muutamia vuosia, mutta koska koko tyräjuttu oli minulle aivan vieras asia, en siten myöskään osannut vinkata siitä lääkäreille, jotka ei noteeranneet lainkaan koko mun mahaa. Alkukesällä sitten yks lääkäri kiinnostui ja määräsi ultraan, jossa syykin selvisi. Ja nyt 7 kuukauden kuluttua olen menossa Jorviin. Mun juttua ei oltu merkitty kiireelliseksi, joten siksi pitkä odotusaika. Mutta pääasia on, että se leikataan.

Keep your thumbs up. On Wednesday, tomorrow, I’m going to go a boring umbilical hernia endoscopic surgery. No one doctor wasn't interesting of my stomach, though it has been bothering me for a few years now. Fortunately in the early summer one doctor became interested and ordered an ultrasound, where the cause became clear. And now, after seven months I'm going to Jorvi hospital. Because my thing was not marked as urgent, so that's why so long waiting. But the main thing is that it will be cut.

Kaivopuiston rannan jäät / Ice of Kaivopuisto beach in Helsinki

Ambulanssit

 

Kompastuin viikolla kuoppaan, ja lensin päistikkaan mahalleen. Kävin Jorvin sairaalassa kuvauttamassa käden, jossa todettiin pieni hiushalkeama. Onneksi se (kyynärpää) ei ole kipeä juuri ollenkaan. Kerran vuodessa on näemmä aina kaaduttava, ja nyt tapahtui tämän vuotinen kupsahdus. Kuvassa on kahden sairaalan välisen yhdyskäytävän lasiseinään heijastuvat ambulanssit (jotka on samalla tasolla, missä itse seison).

I stumbled this week into a pit, and flew to the stomach. I went to Jorvi Hospital to take a picture of the elbow  where a small hairline was found. It is not very sore, fortunately. Once a year, I always have to crash, and now this year’s bump happened. In the picture there are reflected of ambulances (which are on the same level as I stand) in the glass wall of the gateway between the two hospitals.

Linkitetty Weekend Reflection