torstai 13. tammikuuta 2011

5. Puerto de la Cruzin lomapäiväkirja, päivät 12–15)

12. päivä su. (2.1.11)
Lenkki yläkaupunkiin. Nyt päätin tutkia vanhan Casinon. Se on upea iso rakennus yhden kukkulan laella, joka näkyy parvekkeellemmekin. Ja sinne vei ne "tuhannet" portaat, joita olin etsiskellyt, onnistuin nyt löytämään (kartan avulla). Rakennus oli upea, yksityis-omistuksessa ja monien "yksityinen–pääsy kielletty" -kyltein varustettu.




Casinon ympärillä oli kaunis vesiputouspuisto (ja edelleen niitä portaita..). Vähän kauempana oli suuri keskuspuisto, jossa aamuhölkkääjät ja kävelijät viihtyivät. Ja sieltähän tuo Teidekin näkyi hyvin.

Allasterassille palattuani. M ja Hanski oli jo siellä. Tuo H on ihka ilmielävä pohojalainen mies. Kun hän pääsi vauhtiin (ja puhuikin lähes tauotta) tulee esiin ne puukot ja ärräpäät ja pohjanmaan ihmisen luonnekuvaukset  hauskasti väritettyinä – Häntä oli vinha kuunnella (muistin ne kaikki samakasalaiset pohojalaiset! ). Hän mietiskeli syntyjä syviä. Ja pohojalaiseen tapaan kertoi lähteneensä kerran ruokapaikasta laskua maksamatta odotettuaan sitä ab. 45 minsaa (".. ja perkele..." -tyyliin). Piti sit varmaan olla tarkka, ettei ihan heti samoja polkuja kulkenut :)

Loppupäivä normaaliin tapaan patikointia keskustassa ja syömässä (alan jo tottua päivittäiseen ruokailurytmiin!)

Ilta suomiScandikissa, onneksi Hanski saapui (johan sitä nyt yhtenään nähdään) ja ainoana miehenä (kun tuo toinen tuttu - Kari - oli jo Suomeen matkannut,) tanssitti meitä vuorotellen (mikä tsägä hänelle..), kunnes otti ja vei meidät karaokepaikkaan. Kuulemma Espanjassa (Teneriffalla?) ei juuri ole karaokepaikkoja, ja siksi paikallisetkin tulevat laulamaan tänne. Heillekin on oma laululuettelo.

Aikamme kuunneltuamme jätimme Hanskin odottamaan kolmatta lauluaan ( ei me ihan oikeesti jaksettu olla siellä enää) ja lähdimme Kopukkaan. Ja kas, taas oli Pedro, joka tanssitti. Nauratti ajatus, että tälläkö kertaa meidän oma Pedro sieltä kasasta paljastuu (tilastollisesti eniten tavattu nimi.. hih), mutta oli taas väärä hälytys. Jossain vaiheessa laitettiin marizanin kanssa keula kohti hotellia. Pikkunälkään pysähdyttiin yöterassille (mähän alan oppia..), muttei se annos mikään pikkunälkään ollut ! Ja tultiin M:n kanssa siihen tulokseen, että liikkuminen tyhjällä vatsalla olis paljon mukavampaa, kun laahauduimme hotelliin.

13. päivä ma. (3.1.11)
Loppu häämöttää, enkä ole nähnyt kuin pintaraapaisun. Pieni, tavanmukainen lenkki yläkaupungilla, huomio: – makkarat kasvaa puussa, M.O.T.. Palattuani mentiin marizanin kanssa uudelleen kävelylle, etsittin Suomi kahvipaikka ja join suomi-kahvia (ei oikein maistunut, M. jo tiesi ettei kannattanut ostaa) ja sit allasterassille... on kuuma päivä.

Hanski löytyi myös altaalta, ja nyt hän päättäväisesti ilmoitti aitoon pohojalaiseen suoraan tapaan, että laittaa välit poikki ystäväänsä kalliilla hajuvedellä (ei sentäs puukolla..). No, sehän kirvoitti monta kiusottelua.

Keskustassa viimeiset ostokset (eihän niitä ihan vikaan päivään..) ja se ruokailu. Ja loman melkeinpäättäjäisiksi jätskit. Arvata saattaa, kumpi oli mun – no tottakai toi suurempi. Askeleita 12650 kpl.

Kas, maanataina on suljettu-päivä Kopukassa, niinpä iltaa vietimme omassa hotellissa. Tuli pariskunta M. ja O. ja saimme selvitettyä puh. asian (kun ei puhelin ollut vastanut ja nyt havaittiin, että rouva oli naputellut numeronsa eteen tähden sen plussan tilalle.. tosi naisellista!!). Kun alkoi – yllätys yllätys – Bingo (totta! ja kuulemma oli semmonen että paperinpalaan neulalla pistetään reikä ao. huudetun numeron kohtaan), niin lähdimmekin A.O.:n luokse kylään :). Asuivat ihan lähellä. Oli mielenkiintoista nähdä, millaisessa asunnossa asuvat sen 4–5 kuukautta. Rakennus on entinen apartamenthotelli, joka on lopettanut liiketoimintansa, ja josta yksityiset ostivat huoneita, ja nyt vuokraavat niitä. Näitä on useita. Lama on tullut tännekin, ja liikkuessa yläkaupungilla aina silloin tällöin pisti silmiin "myytävänä" -kyltit. Myyvät sen mitä omistavat.

M. & O.:lla oli alkovi ja olohuone keittiöllä (sellainen tilava hotellihuoneisto) ja iso parveke palmujen reunustamalla merinäköalalla. Mutta kun rva M. alkoi puhua torakoista, nousi inhoreaktio, ja kerronnan lisääntyessä torakan silmien väli vain kasvoi (varmana ainaskii 20 cm) ja puistatukset kävi niin kertojalla kuin kuulijalla. Nimittäin ne on tosi isoja palmutorakoita, AIVAN vaarattomia KASVISSYÖJIÄ. Kun kellahtavat selälleen, eivät pääse enään jaloilleen ja kuolevat. Ja niitä kuulemma silloin tällöin löytyy samoin kuin nyt tarinoissa :-). Eivät lennä mutta hyppivät. Asia selvä, päätin: tulevan talviasunnon on oltava ylimmässä kerroksessa ja mahdollisimman kaukana palmuista. Me ei muuten nähty ensimmäistäkään elukkaa hotellissa, ei isoa eikä pientä (ei kaks- eikä useampijalkaisia..).

14. päivä ti. (4.1.11)
VIIMINEN PÄIVÄ. Vietimme sen tavallisuudesta poiketen rannalla. Ja mä uin kauan  tyrskyissä – ihanaa (miksen tätä tehnyt aiemmin..., sietää kysyä). Rannalta löytyi hassuja kivikasveja.

Viiminen keskustakierros, ruoka ja iso annos kakkua viimisen päivän kunniaksi. Mä söin sittenkin joka päivä tai lähes.. :).

Tässä välissä ehdin viel kertoa, että kaupungissa oli uskomaton liikennekulttuuri. Milloin vain seisoi suojatien kohdalla (tai siellä päin), autot pysähtyivät. Se oli ikäänkuin toinen luonto. Mietinkin, miten se liikenne silti sujui, kun ei turistit sun muut aina ihan samaan aikaan ylittäneet katua. Ja IHAN AINA autot antoi tilaa, ilmeisesti yksi auto pääsi aina pujahtamaan.. Eikä ne ajajat edes ottaneet kädenheilautuskiitosta vastaann. Nurkan takaakin tulivat kuin varautuen. Uskomatonta. Paljon olen nähnyt kohteliaita autoilijoita Euroopassa, mutta täällä toi oli huippu.

Niin, täystupakointikielto astui Espanjassa voimaan 1.1.11. Ja se näkyi. Sisällä ei enää poltettu, mutta joidenkin kapakoiden, joissa ei ollut terassia, edessä alkoi näkyä tumppeja (kuinka kotimaista). Silti roskiksia ja tuhkakuppeja oli paikoin varmaan 10 metrin välein. Hirmu siistiä!

Sit alkuillasta alkoi hillitön pakkaaminen. Joka vei voimat... Kumpikin salaa mietti, miten sanois toiselle, ettei mentäis Kopukkaan tai minnekään. Ja niin kävi, että yhteisymmärryksessä istuimme tovin hotellilla kuuntelemasa viimisen kerran Kikoa. Eipä juuri muita ollut.

Unet aamua ja lähtöä kohti. Tuli käveltyä, turistua, auringonottoa, ja tietenkin salsatanssia. Aika hyvä saldo lomalle.



15. päivä ke. (5.1.11)
Aamulla bussi haki aamiaisen jälkeen. Normaali koneeseen aettuminen ja viuuuh – kotoSuomeen illalla. Siinä se. Loma. Mutta tulen uudelleen. Jahka huilaan ensin ja teen kaikki duunit sitä ennen. Kiitos Marizan, kivaa oli.

Orvokki xxx


7 kommenttia:

  1. Ja olihan se laukkujen pakkaaminen varsinainen seremonia, kun ylipainon pelossa pakattiin ja punnittiin ja mietittiin kuinka saada laukkuja kevyemmiksi.
    Turhaan murehdittiin ylipainoa, kun edessä olevalla rouvalla oli 9 kg ylipainoa ja meillä van pari.

    Kiitos vain itsellesi matkaseurasta, kiva matkustaa joskus kimpassa eikä aina yksin.

    VastaaPoista
  2. Ihana kertomus,tulee mieleen nuoruuden etelämatkat, siis ennen kuin lapset syntyivät. Käveltiin paljon, ei tanssittu yhtään, mutta vielä ehtii - olkoot sitten Pedrot, Juanit tai Suomen Karit ;))

    VastaaPoista
  3. Suurensuuret kiitokset matkakertomuksestasi. Aivan ihanaa oli lukea toimistanne, tansseista ym. Kuvat hyviä ja kertovia nekin.
    Tosiaan tuntui siltä kuin itse olisin reissannut mukana.
    Minunkin tekee mieli mennä uudelleen sinne Inglesiin, mutta ehkä vasta ensi myöhäissyksynä.

    VastaaPoista
  4. marizan, joku taitava kirjoittaja olis saanut pakinan aikaseksi siitä pakkaustouhusta :) Mutta niinkuin sanoit, turhaan jännitettiin niitä paria kiloja.

    Ja viel kerta kiitti, kun "raahasit" mut sinne, meillä synkkas hyvin yxyhteen.

    Milena, kiitos sanoistasi. Ja kyllä sä vielä kerkeet, etkä ole sittenkään vielä yhtään liian vanha (kaikenmaailman Pedroille, Juaneille [mikä taivutussanahirviö] tai Kareille, etkä edes Enriquelle tai Paoleille..:) mutta vain tanssin merkeissä, muista..!

    Anjuusa. Kiitos sinullekin, kun pidit. Mun piti kirjoittaa erittäin lyhyt ja yhden lauseen sisältäviä tapauksia (siis ihan oikeita päiväkirjamerkintöjä) mutta juttu karkas käsistä :)

    VastaaPoista
  5. Tuttu paikka tuo Ganaria, niin vapaa-aikana kuin työasioissa. Minun matkoista saisi varmaan paksun kirjan, mutta olen laiska ja huono kirjoittamaan. Mutta juttelen niistä kyllä mielelläni jos joku viitsii kuunnella. En ole ikinä pitänyt mitään päiväkirjaa ja lyhytmuisti huonontuu päivä päivältä, mutta muistan paljon asioita lapsuudesta, nuoruudesta, armeijasta ja seikkailuistani ympäri mailmaa.

    VastaaPoista
  6. Hieno ja aika kattava matkakertomus, itse olin Ingelissä, mutta tuo Puerto de la Cruz on yhden perheen kestosuosikki joten sinne seuraavaksi? Kuvat olivat aivan fantastisia, kiitän.

    VastaaPoista
  7. polaris.. niinpä, muistoissa on paljon hyviä tarinoita, ja mitä enempi on liikkunut, saisi myös matkakuvaus"kirjojakin", vaan kuka ne kirjoittaisi. Harva mies taitaa pitää minkäänlaista päiväkirjaa, toisin kuin useammat naiset.

    Mustis, suositan Cruziin menemistä. Jos omat Inglesin ja Cruzin -kokemukset laitan vertailuun, niin Cruz voittaa mennen tullen.

    (Miten niin "..aika kattava..."? Ei kukaan ois jaksanut lukea jos olisin laittanut täydellisen matkakertomuksen ... hyvä kun nämäkin jaksoitte lukea .. hih)

    VastaaPoista

Olen todella iloinen kommentistasi.
I really appreciate your comment.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...