Mukkelis makkelis

Viikko sitten liukastuin talon kierreportaissa. Oli asiaa alaspäin menevälle henkilölle, ja lähdin perään villasukissa ja pöljä vielä sisäkaaren puolelta. Tömähdin kaiketi 7-8 porrasta alaspäin rähmälleen tasanteelle. Jalkaan sattui hirveästi polvesta varpaisiin, ja muutenkin olo oli kamala. Vasta seuraavana päivänä menin Jorvin sairaalaan, kun ajattelin, joskos yön aikana paranisin. Röntgenissä näkyi ettei luita ollut murtunut, ei ollut edes hiushalkeamiakaan. On sulla vahvat luut, sanoi lääkäri, kun totesin että olisi mukavampiakin keinoja testata osteoporoosia kuin kaatuileminen. 

Mutta sitten alkoi lisäksi selkää särkemään, olen nyt kuin piesty. Hyvä jos pystyn liikkumaan saati menemään sänkyyn. Kun vielä tuo häntäluukin sai tällin. Ja eilen uudelleen Jorviin, jossa sain tosi vahvoja kipulääkkeitä. Tätä kipuilua (ja lääkehuurua) kestänee sit 2-3 viikkoa, sanoi lääkäri. Selkä kestää kauemmin parantua kuin esim. polvi, joka on siis edelleen tosi kipeä. Huvittavaa, kun ainoat mustelmat on nilkassa ja varpaissa. 

A week ago I slipped on the spiral staircase of the house. I had a thing to the person going down, and I went after him in wool socks and (crazy me) on the inside arch side. I probably stumbled down 7-8 steps down to the landing. My leg hurt terribly from knee to toe and the feeling was horrible anyway. The next day I went to Jorvi Hospital, the x-ray showed no bones had been broken, not even a hairline crack. You have strong bones, said the doctor, when I stated that there would be nicer ways to test for osteoporosis than falling.

But then my back also started hurting. It's good if I can move, let alone go to bed. I also hurt my coccyx. And yesterday I went to Jorvi again, where I got really strong painkillers. This pain (and drug fog) will last for 2-3 weeks, said the doctor. The back takes longer to heal than e.g. the knee, which is still really sore. Funny when the only bruises are on the ankle and toes.