The good old days, when there was strong teeth..
Rye bread was dried for the winter.
Glimsin talomuseossa (Espoo).
Glims museum in Espoo
"Riisu kengät jalasta vasta kun olet virran rannalla." Vanha kiinalainen mietelause.
"Riisu kengät jalasta vasta kun olet virran rannalla." Vanha kiinalainen mietelause.
... ja säilytysaineet pannassa.
VastaaPoistaNo jopas jopas! Siinähän olisi sinulle leipää pitkäksi aikaa. Saiko maistaa? :) Muuten, olihan noissa kai se voimakas suolaus periaatteessa säilöntäaineena. Tuo kai selittää, miksi niin monella oli entisaikaan hampaiden tilalla pelkät ikenet, ei kai ne hampaat pitkään tuollaista kaluamista kestäneetkään. :)
VastaaPoistaNäinkö on? Mnä olen ajattellut, että tuollaisen kovan leivän kaluaminen vahvistaa (-ti) hampaita, toisin kuin nykyinen pullamössöleipä. Ja että ne huonot hampaat / hampaamattomuus johtuisi jostain muusta syystä (esim. huono hammashygenia tms,)
PoistaI love the picture it is so artistic, but can imagine how hard the rye must have been. I suppose it could have been easily soaked in a bowl of soup.
VastaaPoistaFascinating. I would not have guessed that those disks were bread.
VastaaPoistaA very curious image.
VastaaPoistaMuseums that show the life and customs of the peoples are always interesting.
Halaus
er det et museet ? fine bilder !
VastaaPoistaYou mean when people starting losing their teeth, right? :-)
VastaaPoistaJoka paikkaan ehditkin!
VastaaPoistaTuo Glimsin museo on melkein naapurissa, sinne tulee aina silloin tällöin poikettua.
PoistaPara comer ese pan,tenian que tener muy buenas muelas y un estómago de acero
VastaaPoistaYou get amazing pictures. Museums are interesting places to know, our ancient past.
VastaaPoistaKisses
Meillä itäsuomessa leivottiin viikoittain. Ei tarvinnut pureskella katonrajassa pölyyntynyttä varrasleipää, vaan sai pehmeätä taikinajuureen leivottua ruislimppua. Sattumoisin asun nykyään lännessä, mutta täälläkin saa kaupasta ranskanpullaa.
VastaaPoistaAina asunut etelän kaupungissa, enkä muista äitini leiponeen leipää, vaan pullapitkoja, erilaisia, joka viikko (nam). Ja leipä saatiin kaupasta. Mutta ennen kaupan leivätkin oli kokonaaan toisenmakuisia. parempia, kuin nykyiset.
PoistaGracias a la evolución,la naturaleza nos ofrece verdaderas maravillas de colores
VastaaPoistaKuva nosti mieluisia muistoja mieleen. Ammoin nuoruudessani minulla oli mahdollisuus maistella Lounais-Hämäläisiä ja Ylä-Savolaisia ruisleipiä. Vahvasti hapatettuja, vuosisataiseen (tai ainakin kymmeniseen) juureen oman pellon rukiista leivottuja. Suolaista kirnuvoita paksusti päällä - se oli taivas.
VastaaPoistaMinäkin muistan ruisleivän ja suolaisen voin yhdistelmämaun. (Vaikka leipä oli kaupasta :). Ei samaa makunautintoa saa nykyisin.
PoistaHienot kuvat! En ole moneen vuoteen käynyt vaikka asummekin aika lähellä.
VastaaPoistaat the end of winter the bread must be so hard !
VastaaPoistaI like these images from "yesterday" !
Minun äiti laittaa vieläkin itseleipomiaan leipiä vaikkanaan. Niin, sillä nimellä tuota rimaa meillä keski-suomessa kutsuttiin. Muista myös lapsena kun mummi laittoit leivät vaikkanaan muutamaksi päiväksi kuivumaan :).
VastaaPoistaI like this kind of place !
VastaaPoistaThis bread looks good, I would like to get one ;-)
VastaaPoistaStrong teeth or maybe strong soup - lovely idea and visually compelling.
VastaaPoistaEn zonas de España también se comía pan de centeno.
VastaaPoistaEste tipo de museos como el que nos muestras nos enseñan el tipo de vida que tuvieron los antepasados.
Espero que no tengas mas problemas con el traductor en mi blog aunque en ocasiones las traducciones sean un poco originales.
Saludos.
Kuvia hyviä muistoja !!
VastaaPoistaBesos.