Kettuturkki

Ensimmäinen vakituinen työpaikka 17-vuotiaana, alkupalkka oli 400 markkaa. Sitä tunsi olevansa rikas! Tuohon aikaan oli tapana maksaa kotiin ns. talous- ym rahaa, ja muistaakseni jouduin maksamaan 100-150 markkaa, loppu olisi ollut omaan käyttööni (mitä nyt osa meni asuntosäästötilille, kuten silloin oli myös tapana). Perheelliset, vanhemmat työkaverini, sanoivat, että minulla oli enempi rahaa henkilökohtaisiin menoihin, kuin heillä konsanaan, tiedä sitten, ei nuori sellaista ajatellut. Ensimmäisestä palkasta ostin upean, ison emalisormuksen. Ei siitä ole kuvaa, en kai koskaan ajatellut tulevani vanhaksi muisteloineen. Siitä alkoi myös harrastukseni emalitöihin.

Vuosi 1966 ja ihana turkkini.

Helsingin kauppoja tuli kierrettyä, tottakai kun keskustassa oli töissä. Ja näin tämän kettuturkin. PAM, tajunnan rikkova elämys. Se oli lyhyttä nuorisomuotia, tehty nuorelle, toisin kuin aikuismalliset rouvaturkit, jne. jne. Se oli henkeäsalpaavan kaunis, haluttava, se oli pakko saada. En muista mitään muuta vaatetta tai tavaraa himoinneeni yhtä paljon (paitsi sitä sormusta). Pitkän maanittelun jälkeen äitini "antoi luvan", ja käytiin yhdessä ostamassa se, hän halusi tarkastaa laadun. Turkki kun maksoi ainakin 1 kuukauden palkan, voipi olla enemmänkin, en enää muista, mutta kallis se oli.

Muistan vieläkin sen tunteen mikä oli, kun puin sen ensi kerran päälleni, ja taisi se olla sitten talvinen vaatteeni useammankin talven, ennenkuin hajosi, ei se niin kestävää laatua ollut kuin ne minkkiturkit ym..

x